Tämän karmean kohtalon kourissa ovat kreikkalaiset. Kun kansanedustaja Jussi Halla-aho suositteli panssareita kaduille, hänen sanomansa tuntui todella pahalta.
Arkistosta muistio pvm 20.9.2002
Kenen omaisuutta siis valtion päätöksellä ja veronmaksajien varoilla suojeltiin ja jopa lisättiin samaan aikaan, kun satojentuhansien kansalaisten omaisuus ryöstettiin lain varjolla ja syöstiin koko kansakunta tuhon partaalle pankkien kriisissä 1991 – 1995?
Oikeustieteen tohtori Liisa Halme, joka oli 1990-luvun alussa mm. Valtion vakuusrahaston johtajia ja nykyään Rahoitustarkastuksen asiantuntija, totesi väitöskirjassaan: ”…pankkeja ei tulisi viranomaisvoimin saneerata ilman, että vanhat omistajat menettävät pankkiin sijoittamansa varat, mikäli tappiot ovat tosiasiassa syöneet pankin omat varat…”.
Suomen Yhdyspankki oli 1990-luvun alussa syvässä kriisissä, kuten muutkin pankit. Ulospäin annettiin kuitenkin sellainen kuva, että pankki oli mitä parhaimmassa kunnossa. Pankilla oli erittäin iso, vuonna 1991 määrältään 63 miljardin markan suuruinen, ulkomaisilta sijoittajilta otettu valuuttalainapotti, jonka se oli markkoina jakanut kotimaisille yrityksille. Vuosina 1991 ja 1992 tapahtuneen markan 50 % devalvoitumisen jälkeen Suomen Yhdyspankin luotottamien yritysten niskoilla oli yhtäkkiä lähes 100 miljardia markkaa ! Jokainen ymmärtää, mitä tämä yrityksille merkitsi. Lisäksi Suomen Yhdyspankilla oli, kuten muillakin pankeilla, valtaosa markkaluotoista peruskorkosidonnaisia luottoja, jotka ns. ”korkoloukun” vuoksi tuottivat jatkuvasti tappiota ( ks. Sirkka Hämäläisen ”Pankkityöryhmän” mietintö, Valtioneuvoston kanslia 1992/7 )
Mitä teki Suomen Yhdyspankki ? Se perusti alkuvuodesta 1991 kokonaan uuden, 100 % :sti omistamansa pankkiyhtiön, ja siirsi sille 1.7.1991 pankkiliiketoimintansa luottoineen kaikkineen. Tätä Suomen Yhdyspankki Oy:n vuonna 1991 toteuttamaa operaatiota voitaisiin sisältönsä ja tavoitteidensa puolesta kutsua ”PASKAT POIS RATTAILTA” -operaatioksi, mutta jota yhtiö itse kutsui yhtiöittämiseksi, organisaation muutokseksi ja diffuusioksi. Sen paremmin osakeyhtiölaki kuin pankkilaitkaan eivät tuolloin sallineet tällaisia ”järjestelymahdollisuuksia”.
”Jostain syystä” eduskunta sääti 1.1.2002 alkaen voimaan lain 1501/2001, jossa Suomen Yhdyspankin toteuttama operaatio laillistettiin – 10 vuotta jälkikäteen ! Pankin uusimman ilmoituksen mukaan sitä nyt kutsutaan uuden lain mukaan ”liiketoiminnan luovuttamiseksi”.
Vuoden 1991 manööveri toteutettiin täyden uutispimennyksen vallitessa siten, ettei edes pankin oma henkilökunta, tallettajista eli pankin velkojista puhumattakaan, tiennyt tapahtuneesta mitään – pankin nimikään ei ulospäin muuttunut: nimi säilyi Suomen Yhdyspankkina, mutta yhtiö pankin takana vaihtui ! Operaation lopputulos paljastuu parhaiten Liikepankki Unitas Oy:n toimintakertomuksessa vuodelta 1991.
Vuoden 1991 aikana 1.7.1991 pörssiyhtiö SYP Oy:n ( SYP 1 ) pankkitoiminta tosiasiassa siirrettiin kokonaan uudelle samannimiselle SYP Oy:lle ( SYP 2 ). Vanhalle SYP Oy:lle, jonka nimeksi samalla oli muutettu Liikepankki Unitas Oy, jätettiin hetkeksi täysin muodollisen verotuksen vaatima liikepankkistatus, vaikka tosiasiassa mitään liikepankkitoimintaa ei yhtiön 19 hengen voimalla harjoittanutkaan.
Liikepankkistatuksesta luovuttiin jo 1.9.1992, jolloin oli tiedossa kaikki valtion myöntämän pääomalainan ehdot. Syynä nopeaan luopumiseen oli ilmeisesti se, että pääomalaina voitiin ehtojen mukaan antaa vain pankkitoimintaa harjoittavalle pankille ja oli vaara, että valtio olisi muuten työntänyt pääomalainan pörssiyhtiönä toimivalle emoyhtiö Liikepankki Unitas Oy:lle ( SYP 1 ), ellei sitä nopeasti muuteta omistusyhteisöksi, joksi se 1.9.1992 jälkeen muodostuikin. Kaikki muutokset tehtiin valtion silmien alla ja sen hyväksymänä.
Näin ollen valtio oli tietoisena kaikesta, mutta kuitenkin aivan ”pihalla” vielä pääomatodistusta allekirjoitettaessa, kuten sen ehdoista oli nähtävissä. VALTION ALLEKIRJOITTAJAT eivät edes tienneet kenen kanssa ne olivat sopimusta tekemässä.
Pörssiyhtiö Liikepankki Unitas Oy:n ( SYP 1 ) toimintakertomus vuodelta 1991 paljastaa täysin Ahti Hirvosen ja Björn Wahlroosin tarkoituksen pelastaa osakkeenomistajat ja työntää kaikki mahdolliset riskit uudelle 100%:sti omistamalleen tytäryhtiölle Suomen Yhdyspankki Oy:lle ( SYP 2 ), joka tekee valtion kanssa sitoumukset.
Valikoitujen hyvien kuranttien varojen jättäminen emolle ( SYP 1 ) ja riskien ja epäkuranttien varojen työntäminen tyttärelle ( SYP 2 ) näkyvät sivun 54 vakavaraisuutta koskevassa kohdassa: Vertailukelpoisten konsernilukujen vakavaraisuussuhteet olivat seuraavat: 1990 10,8% ja 1991 10,3%. Vuoden 1991 vakavaraisuussuhdeluku 10,3% jakautui kuitenkin emon Liikepankki Unitas Oy:n ja tyttären Suomen Yhdyspankki Oy-konsernin välillä seuraavasti:
-PÖRSSISSÄ NOTEERATTAVA EMOYHTIÖ: LIIKEPANKKI UNITAS OY 72,0 -NOTEERAAMATON TYTÄRYHTIÖ: SUOMEN YHDYSPANKKI OY 9,6%
(Tyhmä valtio teki sitoumuksensa jälkimmäisen kanssa. MIKSI ?)
Pankeilla on vakavaraisuusvaatimus, jonka mukaan oman pääoman täytyy olla vähintään 8 % saamisten ja sitoumusten sekä taseen ulkopuolisten sitoumusten määrästä. Suomen Yhdyspankin emoyhtiön ( SYP 1 ) vakavaraisuus siis 7 –kertaistui vuoden 1991 kuluessa. Vanha ”kunnianarvoisa” SYP karisti näin velvoitteet harteiltaan uuden pankin – ”roskapankin” – niskaan ja piti kurantit varat itsellään eli alkuperäisten osakkeenomistajiensa hallussa.
Kääntyisivätköhän Suomen Yhdyspankin vanhat ruotsalaissukuiset patruunat haudoissaan, jos tietäisivät, mitä kunniattomuuksia jälkipolvet menivät tekemään ?
Alkuperäisen Suomen Yhdyspankin omistajien omistus säilyi siis turvassa, samoin arvokiinteistöt siirrettiin turvaan erillisiin kiinteistöyhtiöihin, jotka emoyhtiö omisti. Ainoastaan korkean riskin omaava liiketoiminta siirrettiin uuteen pankkiin, johon emoyhtiö oli sijoittanut vain 25 miljoonan markan osakepääoman – eli silloin oli pörssiyhtiönä olevan emoyhtiön (SYP1) osakkeenomistajien riskinä menettää vain 25 miljoonaa markkaa tytäryhtiön (SYP2) mahdollisen konkurssin yhteydessä.
Kun omat varat olivat turvassa, aloitettiin säälimätön yrityslainojen irtisanominen, yritysten kaataminen konkursseihin sekä yritysten, yrittäjien ja luottojen takaajien omaisuuden pakkorealisointi pankille. Kaatuneiden yritysten myötä syntyi myös työttömien armeija. Kaikesta tästä oli sitten seurauksena satojen miljardien markkojen valtionvelka, joka on nyt kaatamassa pohjoismaista hyvinvointivaltiotamme.
Suomen hallitus antoi 2.12.1993 selonteon eduskunnalle pankkituesta. Sivulla 35 hallitus toteaa: ”Osakeyhtiölain mukaan osakkeenomistajat vastaavat sijoituksensa määrään asti yhtiön vastuista.”
Mutta sitten pari kappaletta myöhemmin hallitus pyörtääkin tämän johtopäätöksensä seuraavasti: ”Osakepääoman täydellistä mitätöimistä tappioiden kattamiseksi ei ole edellytetty, koska tämä voimassa olevan lainsäädännön mukaan ei ole mahdollista. Yksityisomistuksen suojasta poikkeaminen edellyttää perustuslainsäätämisjärjestystä.”.
Kautta rantain hallitus siis tunnustaa tietävänsä, että liikepankkien vakavaraisuus oli niin heikko, ettei niiden omaan pääomaan voinut koskea, koska 8 %:n vakavaraisuussäännöksen alittuminen olisi realisoitunut liikepankkien selvitystila- ja konkurssiuhkana !
Samassa kappaleessa hallitus toteaa pankkituesta: ”Toisaalta valtion mukaan tulo auttaa vanhoja omistajia, sillä valtion pääomapanos mitä todennäköisimmin nostaa pankin osakkeen tulevaisuuden odotusarvoja.”
Miksi yksityisomaisuuden suoja ja perustuslainsäätämisjärjestys ei koskenut yrittäjien ja takaajien omaisuutta ? Miksi Suomen Yhdyspankille annettiin tilaisuus pelastaa omistajiensa omaisuus ja vieläpä lisätä sitä veronmaksajien avustuksella?
Ketkä siis olivat Suomen Yhdyspankin omistajia ?
Vastaus on, että kukaan ei tiedä, paitsi Suomen Yhdyspankin omistajat itse. Suomen Yhdyspankin vuoden 1991 toimintakertomuksessa on lueteltu sivulla 54 alkuperäisen Suomen Yhdyspankin eli emopankin osakkeenomistajat. Näistä vain 32,3 % on nimetty, eli 2/3 omistajista on tuntemattomia. Kun näitä omistajia on pankin nykyiseltä seuraajalta tiedusteltu, tietoja ei annettu !
Pyrkimyksenä on edelleen selvittää, ketkä hyötyivät valtion tuen synnyttämästä osakkeenarvon noususta 90-luvun alkuvuosina ja miten toteutettu tytärpankin muodostaminen antoi mahdollisuuden pankin toimista tietoisille sisäpiiriläisille vapautua mm. omista takaussitoumuksistaan. Erotettiinko näin jyvät akanoista myös vastuitten puolella?
Kenen omaisuutta siis valtion päätöksellä ja veronmaksajien varoilla suojeltiin ja jopa lisättiin samaan aikaan, kun satojentuhansien kansalaisten omaisuus ryöstettiin lain varjolla ja syöstiin koko kansakunta tuhon partaalle?
