Prologi:

Mauno Koivisto omassa kirjassaan ”Kaksi kautta”:

Lukijalle
Kotikaupunkini Turun ruotsinkielisen yliopiston, Åbo Akademin, valtio- opin professori Sven Lindman lähetti minulle vuonna 1975 eripainoksen mietteistänsä Presidentin asema ja perustuslakiuudistus. Tämän eripainoksen päälle hän oli käsin kirjoittanut tekstin, joka suomeksi kuuluu seuraavasti.

”Kun tässä eräänä päivänä väittelin Merikosken kanssa sanoin, että pitää ajatella tulevaisuutta. Jos esimerkiksi entinen oppilaani Mauno Koivisto valittaisiin presidentiksi, niin hänelle minä soisin vähän todellista valtaa.”

-- Sivun vaihto

"Pankkikriisi" ja sen hoitoon liittyvä salainen pankkituen etupiirijako on Suomen taloushistorian suurin, toistaiseksi selvittämätön, oikeuspoliittinen puhallus..

Varsinkin laman seurausten, kuten pankkituen hoitoon - ennalta määrätyn "oikeuden mukaisesti" - tarvittiin salaiset suunnitelmat, ohjelmat, päätökset, tuomiot ja päätöksentekijät, eli erittäin korkean tahon lainkäytön kartellit? Pankkituet eivät hoituneet itsestään.

Missä ja ketkä tekivät etupiirijaon pelastettavien ja kuopattavien osalta? Se kysymys kiinnostaa talouskriisissä omaisuutensa menettäneitä "ylivelkaantuneita" Pankkikriisi ja sen hoitoon liittyvä salainen pankkituen etupiirijako on Suomen taloushistorian suurin, toistaiseksi selvittämätön, puhallus.

AVOIN KIRJE PRESIDENTTI MAUNO KOIVISTOLLE

Herra Presidentti,

Te järjestitte Oikeuspoliittisen keskustelutilaisuuden Linnassa 6.5.1992 tuomioistuinlaitoksen, yliopistojen ja tutkimuslaitosten edustajien kanssa.
Tilaisuuden teemoina olivat:

1.      tuomioistuinten yhteiskunnallinen vallankäyttö ja riippumattomuus sekä

2.      tuomioistuinten toiminnan arviointi ja arvostelu.

Keskustelutilaisuuteen osallistuneille henkilöille on lähetetty 5.6.2002 kysely koskien tilaisuuden luonnetta ja sisältöä sekä mahdollisia päätöksiä.
   Eräältä osallistujalta saadun selvityksen mukaan "tilaisuuden tarkoitus oli tasavallan presidentin ja mukaan kutsuttujen osallistujien arvovallalla painostaa Korkein oikeus tekemään Koiviston mieleinen ratkaisu pankkeja koskevassa asiassa".
   Selvityksessä ilmaistaan edelleen, että "Koivisto puolsi kantaa, jonka mukaan pankeilla pitäisi olla oikeus yksipuolisesti nostaa lainakorkoa", ja "Tilaisuus ymmärtääkseni vahvisti Koiviston asemaa suhteessa juristeihin. Hänen mahdollisia nuhteitaan pelättiin. Koivistoa siis myötäiltiin enemmän pelosta ..."
   On herännyt epäily siitä, että Teidän linjauksenne, aiheutti oikeuslaitoksen toimintaan kauaskantoiset muutokset: heikomman osapuolen suojaaminen ei ole enää laajemminkaan kuulunut oikeusjärjestelmämme ensisijaisiin tavoitteisiin.
   On syntynyt perusteltu epäily siitä, että Teidän puuttumisenne riippumattoman oikeuslaitoksemme päätöksentekoon, Herra presidentti, aloitti oikeudenmukaisen laillisuusvalvontamme alasajon. Miten se on perustuslaillisesti ja ihmisoikeussopimuksellisesti perusteltavissa?
   Olemme yrittäneet saada seminaarinne asiakirjoja mm. presidentin kansliasta, mutta turhaan. Asiakirjat on julistettu salaisiksi. Pyydämme myötävaikutustanne asiakirjojen saamiseksi. Haluamme tietää mitä todella keskusteltiin ja mitä päätettiin.

Oikeuspolitiikan ja lainkäytön tutkimusryhmä

-- Sivun vaihto

Omertan laki, eli salaaminen ja peittely Suomessa

Muutamia otsikoita:

Laista piittaamattomuus laajeneva ongelma koko virkakoneistossa

Väärien päätösten tekeminen ja todellinen laista piittaamattomuus on levinnyt myös oikeuslaitoksen (poliisiviranomainen, syyttäjä, tuomioistuin, ulosottotoimi) ulkopuolelle: verottajaan ja muihin valtion laitoksiin ja viranomaisiin, pankkeihin, vakuutusyhtiöihin, suuryrityksiin – niiden ei yksinkertaisesti tarvitse välittää lain määräyksistä suhteessaan asiakkaisiinsa, tavallisiin ihmisiin ja pieniin yrityksiin.

   Kuten Jussi Nilsson toteaa: ”…tuomarikunta organisoitu muun virkakunnan tavoin toimimaan poliittisen valtaeliitin johdon ja valvonnan alaisuudessa.”

   Poliittinen johto on ”muullekin virkakunnalle” viestittänyt valtion päämiehen ilmauksilla, että lait eivät rajoita niiden toimintavaltuuksia, ja niissä tiedetään myös, että oikeuslaitos on valjastettu toimimaan saman päämäärän mukaisesti

   Pankit pystyivät toteuttamaan valtavan omaisuudensiirron saamatta tahroja kilpeensä. On syytä vakavasti pelätä, että 1990-luvun loppupuolen nousukauden aikana luottoja ottaneet kansalaiset ja yritykset joutuvat samanlaisen operaation uhriksi, ellei pankkien menettelytapoja paljasteta.

   1980-90-luvun taitteessa velkaa ottaneet ja taanneet henkilöt olivat vain vähäisessä osavastuussa tapahtumista, mutta heidät on istutettu ikuisen syntipukin rooliin, vaikka he todellisuudessa ovat laman uhreja.