Huomio! Tämä osio on vielä editoimaton, eli puhtaaksikirjoittamaton versio:
Lähde: M o r g e n t h a u D i a r y (Germany ) prepared by the Subcomittee to investigate the Administration of international Security Act and other internal security laws of the Comittee on the Judiciary United States Senate November 20.1967. US Government Printing Office Washington.
s.. 262-268.
Presidentti Franklin D. Rooseveltin henkilökohtainen muistiinpano ( tallenne) kirjeestään finanssi –ministerilleen Harry Morgenthau jr.:lle. Dokumentissa on sivumerkintä Morgenthaulta ministereille Mr.D.W. Bell, Mr.Harry Dexter White, Mr. Blough, ; ” pyydän lukemaan ja palauttamaan minulle Teidän kommenteillanne.”.
VALKOINEN TALO
Washington 9.joulukuuta 1944 / I 776 – 779. Muistio valtion Finanssi ministerille tiedoksi ja palautettavaksi.
F.D.R. ( allekirjoitus ).
”Englantilaisten ilmoitukseen, että he ovat konkurssissa ja tarvitsevat 7 miljardia dollaria, olen katsonut aiheelliseksi ja tehdä tiettäväksi seuraavaa;
Ensimmäisen maailmansodan valmisteluissa Saksa ja 2.maailmansodan valmisteluissa Saksa ja Japani yhdessä ovat työvoiman riistolla ja subventoidun viennin avulla, vallanneet koko maailman vientimarkkinat.( täysin väärä arvio / katso huomautus * /kirj.) ja sen tuloksena painaneet hinnat ja vientivoitot alas ja aiheuttaneet näin meillä palkkojen ja elintason laskun.
Tämän ajan aikana kykenivät ne pitämään yllä kansalaisilleen elintason, mitä vastaan ei ollut purnaamista, ja saattoivat siten tehostetun vientinsä avulla hankkia suuret määrät sotavarusteluun tarvittavia raaka – aineita ja aiheuttaa näin muun maailman kansoille epäonnea. Työläisten riiston ja subventoidun viennin hävittäminen näissä molemmissa maissa tulee muuttamaan olosuhteet maailman muissa maissa työttömyyden vähenemiseen ja voittojen ja elintason nousuun.
Jo ennen ensimmäistä maailmansotaa olivat saksalaiset valtaamassa maailman teollisuudellaan. Kilpailu vienti- – markkinoista kävi yhä kovemmaksi. Saksalaiset eivät ainoastaan vallanneet vienti- kohteitamme, vaan tekivät tuontitarjouksiaan halvemmalla kuin oman maamme koti-teollisuus. Kuten kaikkialla muuallakin johti tämä meilläkin palkkojen ja elintason alentamiseen.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen alkoi Saksassa kuitenkin nopea kehitys ja nousu, jolla oli tarkoitus poistaa Englanti ja Amerikka kiistanalaisilta markkinoilta ja hukuttaa meidät saksalaisten tuotteiden naurettavilla hinnoilla. Tämä oli myös Japanin käytäntö. Me yritimme selvitä tästä tilanteesta alentamalla palkkoja, lyhentämällä työaikaa ( samalla palkalla ) ja tukeutumalla pätkätyöhön. Kilpailijaa emme kuitenkaan kyenneet lyömään pois markkinoilta. Seurauksena tästä oli työttömyyden kasvu.
Millaisiin toimenpiteisiin meidän on nyt ( 1944 ), tulevan voittomme jälkeen tartuttava Japania ja Saksaa vastaan, täytyy näihin joka tapauksessa kuulua niiden teollisuuden tuotannon rajoittaminen ja estää niitä näin tulemasta kilpailijoiksi ranskalaisia ,englantilaisia, hollantilaisia, belgialaisia ja muita vientimaita sekä meitä itseämme vastaan maailman markkina kentässä. Tämä tulisi johtamaan kaikkien mukana olevien maiden liiketoimintojen volyymin kasvuun ja sen myötä kasvaviin voittoihin sekä tulokselliseen varallisuuden kasvuun talouselämämme eri alueilla. Miten suuri tämä lisäkasvu tulee olemaan, on vaikea tänään sanoa, mutta tulee se joka tapauksessa olemaan hyvin suuri.
Saksan kysymyksessä on suunnattava erityistä huomiota sen naapurimaiden suuntaan. Tärkein niistä on Venäjä, jolla täytyy puolustustaan varten olla tietty turvallisuus – vyöhyke. Millaiselta tämä tulee näyttämään ja mitä vaikutuksia sillä tulee olemaan Baltian valtioihin (Suomi laskettiin tuolloin Baltian maihin kuuluvaksi / kirj.), Puolaan, Tshekkoslovakiaan ja Balkanin valtioihin, voin sanoa vasta, kun tunnemme Venäjän vaatimukset Saksan teollisuuden suhteen. * * )
(päätän varsinaisen suoran käännöstekstin tähän7 kirj.)
****
(Apuliite 1 ja 2. )
Huomautus.
Maailman vientikaupan prosentuaaliset osuudet: *)
1929 1932 1938
Saksa ( Itävalta mukaan lukien )
10,85 % 11,77 % 10,24 %
Japani
3,65 % 4,00 % 5,7 %
Iso-Britannia
10,92 % 10,35 % 10,45 %
USA
15,90 % 12,75 % 13,88 %
Saksan ja sen liittolaisten käsittely 2.maailmansodan päätyttyä. * * )
Huomautus.
Edellä mainitut asiat käsiteltiin pääosin Jaltan konferenssissa 4.-12. 2.1945, jossa muotoiltiin uusi Eurooppa. Lännen diplomatian ”tappio” neuvotteluissa Stalinin kanssa oli tosiasia. Suomen kohdalla jo 19. 9. 1944 viisaasti ( Mannerheim ) aikaan saatu välirauha Neuvostoliiton kanssa osoittautui ennen suursodan päättymistä (1945) erittäin merkitykselliseksi tekijäksi maamme tulevaisuutta ajatellen. Liioittelematta, voimme todeta marsalkka Mannerheimin rohkeiden päätöstensä ja korkean tason kontaktiensa avulla sekä Länsi – liittoutuneisiin että myös Kremliin syksyllä 1944 avanneen meille tien itsenäisyytemme säilyttämiselle. Hän oli vaatinut presidentti Rytiä ja eräitä hallituksen ”sisärenkaan jäseniä ” ( Tannner, Walden, Rangell ja ehkä ”äänettömänä yhtiömiehenä”, lukijallekin yllätyksenä, – J.K. Paasikivi), seuraamaan häntä valitsemallaan tiellä, jolla voisi pelastaa Suomen sodan myrskyistä ulos itsenäisenä kansakuntana. ( Luku 4./ s. ,Luku.11./ s )
****
Presidentti Rooseveltin muistio-kirjeestä 1944 poimittuja muita vaatimuksia ja ehdotelmia:
* Suostumus saksalaisen siviilityövoiman siirtämiseen Neuvostoliittoon pakkotyöhön jos NL sitä vaatii. Samaan kategoriaan kuuluivat elossa olevat sotavangit, joita palautettiin vielä 50-luvulla.
* Miehitysvalloille sallitaan vyöhykkeiltään siirtää (= ryöstää ) kaikkea materiaalia, mitä ne voivat käyttää omassa maassaan ( tehtaita, koneita ,laivoja, vetureita, rautatiekalustoa, autoja, rakentamisen raaka – aineita, yksityistä omaisuutta, karjaa jne. Pitkiä junia, joilla tavaraa siirrettiin eri maihin, lähinnä N-liittoon, oli satamäärin. Amerikkalaiset puolestaan mielellään takavarikoivat omaan käyttöönsä suurten saksalaisten tehtaiden arkistot (Krupp, Thyssen,Farben, AG , Siemens jne.), jolloin suuret määrät huippu patentteja siirtyy heille.
* Saksan kaivosteollisuus ( kivihiili, malmit ), kemianteollisuus, terästeollisuus alistetaan tarkkaan voittajavaltojen kontrolliin. Saksalaisille sallitaan vain ne määrät, jotka tarvitaan sen oman talouselämän tarpeisiin, muu osa jaetaan muille valtioille.
* Ulkomaille tapahtuva vientikauppa on toistaiseksi Saksalta kielletty myös vaihtokauppana.
* Meille ja koko maailmalle on Amerikan taloudella ratkaisevan suuri merkitys. Meillä on valtava velkataakka, joten ei voida ajatella että antamamme velkakirjat suoraan annettaisiin pankkien ostettavaksi ja myytäväksi, vaan että seuraavien 10 vuoden aikana velkakirjoista kaupan yhteydessä maksetaan erityisvero, jolla kerätään tuona aikana syntyneellä voitolla100 – 150 milj. dollaria velkojen lyhentämiseen.
* Tähän Rooseveltin kirjeeseen on liitetty mukaan pitkä muistio, jossa käsitellään tarkistetun toimintaohjeen (Direktiivi) ICS 1067 määräyksiä, jotka sisältönsä puolesta vastaisivat edellä olevien tallenteiden sisältöjä. Kirjeen mukaan oli lisäksi liitetty lista ohjeista, jotka jo oli määrätty kenraali Eisenhowerille toimeenpantaviksi. Ne koskivat mm. ” Kauppalaivojen kontrollia”, ”arkistojen asiakirjojen haltuunoton varmistamista” (mm. patentit), ” julkisten tiedotusvälineiden kontrollia ”, ”Postin, lennättimen ja puhelintoiminnan kontrollia Saksassa, ”siviiliväestön tietoliikenteen sensuuria ”, kaikkien Kansallis- sosialistiseen puolueeseen kuuluneiden vangitseminen, Saksan siviiliväestön ruokkimista täydellisen tuontisaarron ollessa yhä voimassa jne. jne. Morgenthaun ministeristön useiden vuosien aikana tuottamat tuhatsivuiset ohjeet Saksan ja sen liittolaisten käsittelystä pureutuivat kaikkiin, usein suorastaan mielikuvituksellisiin ohjeisiin, pyrittäessä vaikuttamaan hävinneiden valtioiden tulevaan olotilaan ja asemaan maailmassa. Tässä voimme ottaa esille ehkä pari esimerkkiä; Saksan väestön populaatio on liian suuri. Se olisi saatava vähennetyksi n. puoleen nykyisestä n.80 miljoonasta. Tämä voitaisiin tehdä kastroimalla puolet Saksan miesväestöstä, tai antamalla tuon 40 miljoonan yksinkertaisesti kuolla nälkään ja tauteihin. Samaan päämäärään voitaisiin myös pyrkiä laajojen geeni-muutosten avulla, joilla poistettaisiin saksalaisissa asuvan aggressiivisuuden henki. Kaikkein absurdeimmat esitykset ja niiden seuraukset jäivät tosin ihmiskunnalta näkemättä, mutta kohtuullisen ”hyvään” tulokseen Liittoutuneet kuitenkin pääsivät, sillä viimeiset laskennat osoittavat n.13,2 milj. saksalaisen menettäneen sotatilanteissa henkensä. Luvussa eivät ole mukana pommitusten uhreina menehtyneitä n. 500 000 ihmistä, pääosin siviiliä.
Lähteitä: Theodor Kaufman : ” Saksa on hävitettävä” , 1941( Germany must perish) / Wolfgang Diewerk: -”Kaufman toteaa, että koko Saksan kansa ja saksalaisuus on barbaareina ja sivilisaation uhkana hävitettävä maailmasta.” Tämä amerikkalaisten keskuudessa suosittu kirjallinen uhkaus luettiin Saksan radiossa kaiken kansan kuultavaksi. Kysyä sopii, mitä tällainen armottomuuden ilmaus vaikutti Saksan kansan taistelutahtoon sodassa, jonka heille olivat julistaneet Ranska ja Englanti ja jota rahoitti USA.
Yhteenveto.
Tämä Presidentti F.D.Rooseveltin ( 1933-1945 ) ja Finanssiministeri Henry Morgentahaun (1934-1945) virassaolo- aikojen saksalaisvastaisten toimenpiteiden tarkastelu tässä tapahtuu lähteenä US:n Senaatin sallima kirjasarja ” From The Morgenthau Diaries” ( I-osa 1959, II-_osa 1965 ja kolmas osa 1967 ), jonka on kirjoittanut nuori historiantutkija John Morton B l u m. Vain sarjan viimeinen osa, Blumin dokumentoimana on ilmestynyt saksaksi ( John Morton Blum : ” Deutschland ein Ackerland ? Morgenthau und die amerikanische Kriegspolitik 1941 – 1945 ”/ Dusseldorf -1968.)
Presidentin virkaan astuessaan 1933 joutui Roosevelt maailman laajuista lamaa ja sen seurauksia koskevien kysymysten eteen. Tähän oli ollut syynä Yhdysvaltojen pahasti ” ylikuumentunut” talous. 1920 – luvulla (osakemarkkinat, sotalainojen takaisin maksut jne.) ” New Deal” ohjelmallaan pyrki hän maan valtavan työttömyyden, sisäisen talouden ja kaupan laman poistamiseen, joka koetteli varsinkin maataloutta. Ympärilleen Valkoiseen Taloon oli Roosevelt koonnut ” aivotrustin,” joksi tuota intellektuellien joukkoa kutsuttiin. Yksi heistä oli juutalainen Henry Morgenthau jr., jonka tehtäviin kuului mm. Farmareiden Luotto –Organisaation valtakunnalliset rahoitusjärjestelyt. Morgentahausta kehittyi ennen pitkään Rooseveltin avustaja-ryhmän arvostettu ja näkyvä finanssimies Washingtonissa.
Presidentti F.D.Rooseveltin ja Henry Morgenthaun yhteistyö 1934 – 1945.
Heti syyskuussa 1933 antoi Roosevelt Morgenthaulle ohjeen toimia luottamuksellisesti ja salaisesti hänen suunnittelemansa erittäin tärkeän tehtävän toteuttamiseksi. Kysymyksessä oli Neuvostoliiton diplomaattinen tunnustaminen sekä kauppa- ja yhteistyösuhteiden rakentaminen. Roosevelt halusi jo tuossa vaiheessa varata idän suuren valtion N – liiton kumppanikseen omaa maailman politiikkaansa toteuttaessaan. Henkilökohtainen ( Senaatilta salattu) yhteydenpito Stalinin kanssa ilmensi niin selvää Saksan vastaisiin sotatoimiin valmistautumista, että Amerikan Moskovan lähettiläs (1933-1936) W.Bullit hermostuu ja pyytää siirron ja saa sen Pariisiin. Vielä painavamman ” taakan ” saa kannettavakseen lähetystössä toiminut Chifferi (salakirjoitus) –virkailija Tyler K e n t , joka joutuessaan kääntämään Stalinin ja Rooseveltin välistä sähkevaihtoa, päätyy järkyttyneenä anomaan siirtoa kuten lähettiläskin. Uusi paikka annetaan hänelle USA:n Lontoon lähetystössä. Täällä toteaa Kent, että Rooseveltin sähkevaihto Churchillin kanssa sisälsi samoja pelottavia ja virkarikoksiksi katsottavia sodan valmisteluihin Saksaa vastaan liittyviä yhteistoimia kuin Stalinin kanssa Moskovassa. Yrittäessään toimittaa kopioita joistakin sähkeistä ystävälleen Senaatissa Washingtonissa, paljastuu Kent ilmiannettuna ja Englannin salainen poliisi( M15) pidättää hänet. Saatuaan asiasta tiedon ja estääkseen toimiensa julkitulon ja näin asian käsittelyn amerikkalaisessa oikeudessa, poistaa Roosevelt Kentin diplomaattisen koskemattomuuden ja antaa englantilaisen sotaoikeuden tuomita 1940 Kentin 7 vuodeksi kuritushuoneeseen ”Englannin turvallisuuden vaarantamisesta”. ( Lähde: Library on US Kongress / K.O. Braun 1983. K.O. Braun: Tyler Kentin haastattelu 1985 ,Los Anglesissa. E.Hautamäki :”Suomi myrskyn silmässä ”/ I-osa ss. 98-99,109, 48-149.) II- osa s. x ), ”Das Morgenthau Tagebuch ” / US – Senat, J.M.Blum 1970, s.10 )
Morgenthau hoiti presidentiltä saamaansa tehtävää tehokkaasti erikoisesti aikaisemman New Deal ohjelmaan kuuluvan Farmareiden –Luotto- Organisaation johdossa ollessaan luotujen yhteyksiensä avulla venäläisten kanssa toimivan ”Amtorg” – kauppaorganisaation puitteissa.
Jo muutaman viikon kuluttua kutsuttiin NL:n ulkoministeri käynnille Washingtoniin diplomaattisten suhteiden luomiseksi Kremlin ja Washingtonin välillä. UM Litvinovin käynnin järjestelyistä huolehti Morgenthau, joka osallistui myös Rooseveltin ja Litvinovin välisiin neuvotteluihin.
Hän toi keskustelussa esille ajatuksen, jonka tiesi myös presidentin omaavan; Saksaa vastaan olisi ryhdyttävä toimenpiteisiin sen poliittisen ja sotilaallisen, mutta samalla ennen kaikkea sen teollis-kaupallisen vallan murtamiseksi. Tämä molempia hallitseva ajatus ja mielenkiinto Neuvostoliiton merkitykseen perustui ajatukseen, että Moskova saataisiin palvelemaan tulevina vuosina suoja- muurina sekä japanilaista että saksalaista poliittista (tarkoittaa sekä taloudellista että mahdollista sotilaallista uhkaa / kirj. ) aktiviteettiä vastaan.
Ulkoministeri Litvinovin vielä ollessa Amerikan pääkaupungissa ( 7. – 25. 11.1933 ) sai välittäjä Morgenthau myös palkkionsa ; presidentti Roosevelt nimitti tämän tuskin 41- vuotiaan miehensä sairastuneen US:n finanssiministerin sijaiseksi ja tammikuussa 1934 viran vakinaiseksi hoitajaksi.
(Lähde: John Morton Blum : Osa I , ”Years of Crisis 1928 – 1938 ” / s.55-57.)
(Apuliite/kuva: Morgenthau )
Huomautus.
Tämän liitteemme tilannearvio perustuu Rooseveltin kirjeen ajankohtaan 9.12.1944, jolloin 2.MS:n
voitto oli Liittoutuneille selviö ja keskusteluja käytiin Saksan ehdotonta antautumista koskevista toimenpiteistä ja rankaisumenetelmistä sodan päättymisen jälkeen. Olen tarkoituksella johdattanut lukijan vielä takautuvasti Versaillesin rauhan aikoihin 1919, koska molempien M- sotien punoutuminen selkeäksi analogiaksi on mielestäni selviö. Näin ollen sodat ratkaisseita ja niiden jälkeen solmittuja rauhansopimuksia koskevia voittajien päätöksiä joudumme jälleen tarkastelemaan samasta näkökulmasta. Olisivatko tämän viimeksi käydyn sota-osan ( 1939 -1945 ) syyt ja seuraukset voitu hoitaa paremmin, avoimemmin ja viisaammin kuin Wilsonin 14 – kohdan ohjelma ja sen joutuminen lopulta järjettömän vihan, koston, itsekkyyden ja sodanaikaisen räikeän propagandan saastuttamana – historian roskakoriin !
(Valitettavasti oli tässä vaiheessa (1944) jo joutunut roskakoriin myös uudempi propagandistinen ja ”puhtaalla demokratialla” houkuttelevaksi koristeltu Atlantin Julistus (”Atlantik Charta”), jonka olivat yhdessä laatineet Roosevelt ja Churchill tapaamisessaan 14. 8. 1941 Prince of Wales sota-aluksella pohjoisella Atlantilla. Asiakirjalle hankittiin myös omien liittolaisten hyväksyntä 24.9.1941 /kirj.)
( Apuliite: / Atlantin Julistus )
Kuvaavaa on, että Roosevelt kirjeessään Morgenthaulle 1944 syyttää Saksaa aiheetta, paitsi maailmankaupan valloittamisesta, myös USA:n suuresta työttömyydestä. Työttömien määrä Amerikassa oli 1932-1934 n.15milj./ lähes 26% työvoimasta. Monet presidentin vastatoimet ” New Deal ” ohjelman puitteissa saivat aikaan työttömyyden laskua, (1937 n. 4,5 milj.), mutta jo 1939 arvioi Finanssiministeri Morgenthau itse työttömien luvun jälleen nousseen yli 10 miljoonan.
(Lähde: J.M. Blum / I-osa s.398 )
Saksa kamppailisi pian Hitlerin johdolla samojen, kenties vielä suurempienkin vaikeuksien puristuksessa. Työttömyyden, 1931 n.4,8 milj. ja 1932 jo 6milj., vaikutus oli lamauttava. Saksa näki nälkää, mikä rohkaisi luonnollisesti kommunisteja ( Thälmann, Torgler , Ruth Fischer) uuteen yritykseen vallan ottamisesta maan politiikassa. Tärkeänä syynä oli myös silloisen Weimarin hallinnon heikkous. Tämän uhkan poisti uusi Valtakunnan kansleri Adolf Hitler !
Suoritetut kolmet valtiopäivävaalit 1.) 14.9.1930 / 2.) 31.7.1932 / 3.) 21.4.1933 ) nostivat valtaan Kansallis- sosialistisen Työväenpuolueen. Saksassa oli alkanut Kolmannen valtakunnan aika.
Hitler onnistuu Saksan talouden vakauttamisessa – Rooseveltin New Deal –ohjelma sortuu työttömyyden alle.
Taitavien talousmiesten myötävaikutuksella ( mm. Dr. H. Schacht ) ja työn nostamisella ainoaksi keinoksi elvyttää maan taloutta,onnistui Hitler 1935-1937 kuluessa irrottamaan Saksan Versaillesin rauhan pakko-kahleista ja kääntämään maan talouden nousuun, jossa työttömyydellä ei enää ollut ratkaisevaa sijaa.( 1937 1,4 milj.) Yhdysvalloissa sen sijaan olivat 1.MS.n tuoma rikkauden huuma ja kulutusjuhla päättymässä romahdukseen. Jo 1938 tajusivat sekä Roosevelt että Morgenthau ,ettei New Deal – ohjelma enää toimisi, puhumattakaan ,että se pelastaisi maan katastrofilta. Valtavan teollisen koneiston pyörien pitäminen käynnissä ja viennin kasvu vaatisivat uudet ja riittävät ostajien markkinat Euroopassa ja koko maailmassa. Tähän ei pulassa ja köyhyydessä kamppaileva muu maailma pystynyt. Amerikan valtiotalous ei enää voinut rahoittaa (= painaa dollareita) työttömyyden vaatimien moninaisten rahoitustoimien ylläpitämiseksi ( ”deficit spending”) ilman, ettei se lopulta johtaisi umpikujaan. Presidentti Roosevelt ja ministeri Morgenthau joutuivat tässä kysymyksessä ristiriitaan , viimeksi mainitun uhatessa jopa erolla, ellei valtavaa valtiontalouden vajetta saataisi pysäytettyä.
Suuren ratkaisun kriisiin, ehkä peräti yhden 2.Ms:n tärkeimmistä, esittää nyt presidentti Roosevelt saaden heti myös Morgenthaun hyväksynnän ehdotukselleen. Oli löydettävä ”takaovi sotaan,” jonka avulla Amerikan talouselämä voitaisiin pelastaa kun saataisiin koko maan työvoiman resurssit hyödynnettyä, teollisuuden koneet jälleen pyörimään ja maatalous tuottamaan. Suuri sota olisi ratkaisun avain ! Se avaisi väylän valtavalle viennille Euroopan, ehkä lopulta maailman laajuisestikin, aseita tarvitseville valtioille ja lopulta sodan päättyessä niiden jälleenrakentamiselle. Amerikan valtava tuotantokoneisto, jota kehitettäisiin pitkäjänteisesti jo nyt sodan tarpeet huomioiden , muodostaisi, – Rooseveltin omaa ilmaisua käyttäen , – ” Demokraattisten valtioiden asevaraston.”
Katso myös tämän liitteen Nro X,osaa: F.D. Roosevelt 1933 – 1945 s. , USA:n sisäministeri Harold F. Ickesin päiväkirjamerkintää Roseveltin lausunnosta kabinetille syksyllä 1938. (myös kirjan I-osan s.109 )
Voimme presidentti Rooseveltin kirjeestä finanssiministerilleen ja tärkeälle neuvonantajalleen Henry Morgenthaulle, joka alaisineen oli saanut häneltä varsin tärkeän tehtävän; koota 1944 Saksaa ja sen liittolaisia varten jo aikaisempina sodan vuosina valmisteltu aineisto nyt kiinteäksi voitetun sodan jälkeiseksi menettelytapa ohjelmaksi, todeta mm., ettei asia hävinneen osapuolen kohtelusta ollut Rooseveltille tuntematon. Hän oli ajoittain ollut mukana jo Versaillesissa 1919 eräissä amerikkalaisten alakomiteoiden työskentelyssä niiden määritellessä Saksalle asetettuja ensimmäiseen M – sotaan liittyviä järjettömiä määräyksiä ja korvauksia. Rooseveltillä oli jo tuolloin ollut varma ja kiihkeä käsitys Keisarillisen Saksan syyllisyydestä aikaisemmin käytyyn ensimmäiseen M – sotaan.
Roosevelt ilmaisee provosoiden Morgenthaulle silloisen vastustajan, Keisarillisen Saksan, omanneen niin vahvan vientikaupan ja sisäisen teollisuutensa talouspohjan, että juuri niiden tuottavuudella ja tärkeiden strategisten raaka-aineiden tuonnilla oli pystytty rakentamaan vahva sotateollisuus. Samalla olisi Saksa korkeatasoisen tekniikkansa, markkinointi taitojensa ja lähes orjatyöksi kuvailemansa työllisyyspolitiikkansa vuoksi kehittynyt liian vahvaksi kilpailijaksi muille eurooppalaisille vienti maille, – lähinnä Englannille, joka oli Yhdysvaltojen yksi suurimpia vientimaita. Niinpä jo Versaillesin rauhanehdoissa ilmeneekin voimakkaana voittajien suunnitelmissa Saksan teollisuuden ja muun teollisen elinkeinotoiminnan rajoittaminen ja raaka alasajo. Tämä oli yleismaailmallisen laman ( 1929-32) kaaoksessa vähällä onnistua, keisarillisen Saksan valtiosäännön pakosta muuttuessa ja sitä seuranneen Weimarin Tasavallan syöksyessä lopulta muita maita syvempään kurjuuteen 1919 -23 Versaillesin rauhan määräysten vuoksi.
Saksan pelastajaksi nousi kuitenkin 1933 Kansallis- sosialistisen Työväenpuolueen johtaja ja tuleva Valtakunnan Kansleri Adolf H i t l e r. Hän ilmoitti avoimesti pyrkivänsä liittämään rauhanomaisesti takaisin Saksan yhteyteen siltä riistetyt alueet ja niiden yli 10 milj. asukasta. Tärkeimmäksi tehtäväkseen hän asetti Saksan kansan aineellisen ja sosiaallisen hyvinvoinnin kehittämisen ja työttömyyden poistamisen. Työlainsäädäntö sosiaalisine etuineen oli aikaansa edellä koko maailmassa, samoin laaja maareformi, jolla maatalouden tuottavuus ja suhdanteista riippumaton kannattavuus turvattiin. Ankaralla työnteolla, säästäväisyydellä ja vahvalla tasa-arvoon liittyvällä luottamuksella (Gleichschaltung ) tulevaisuuteen ja kansakunnan yhtenäisyyden voimaan olikin Saksa nousemassa 1937 – 1938 jälleen omalle merkittävälle paikalleen Euroopassa. Voimakas yhteiskunnallisen rakenteen yhtenäisyyden vaatimus johti kuitenkin valtiojohdon taholta nopeasti erilaisten yhteiseen työskentelyyn sopeutumattomien vähemmistöryhmien oikeuksien poistamiseen (romaanit, homot, alkoholistit, modernit taiteilijat ja kirjailijat, vasemmistolaiset aktiivit, juutalaiset, vapaamuurarit jne.) Kaikki yhteiskunnallisen palvelun ja tuen katsottiin kuuluvan vain niille, jotka omistivat työnsä ja voimansa Saksan valtakunnan palvelemiseen. Arkaluonteisimmaksi kehittyi suuren ( n.600 000) Saksan juutalaisten kansanryhmän asema ja siihen liittyvänä saksalaisuuden säilyttäminen rodullisesti puhtaana (arjalaisuus).Juutalaisia diskriminoiva lainsäädäntö aiheutti näiden laajan muuttoliikkeen Saksaa ympäröiviin Euroopan maihin, erityisen runsaasti myöskin Yhdysvaltoihin.
Kansainvälinen juutalaisten keskus-järjestö julisti Saksalle Pyhän sodan heti 1934( kuva) jossa maailman juutalaisia kehotettiin boikotoimaan kaikkea saksalaista tuhoamalla sen kaikki yhteydet, vienti –ja tuontikauppa, luotonsaanti, raaka-aineiden saanti jne. Saksan toimet synnyttivät maailmalla kritiikkiä, jota sen taloudellista ja sotilaallista nousua kadehtiva entinen ” Versaillesin klikki” käytti nopeasti hyväkseen ennen näkemättömän kauhu- ja valhe-propagandan levittämisellä mm. Saksan pyrkimyksestä maailman herruuteen. Saksassa epäilys ja syytökset juutalaisten toimia kohtaan luonnollisesti kasvoivat voimakkaasti.
Samalla oli jälleen kaikkeen tulevaan pahaan maailmalla syypääksi löytynyt ” vanha ” yhteinen vihollinen – Saksa ja sen johtaja , olipa tämä ollut aikanaan Keisari Wilhelm, tai nyt Kansleri Hitler. Saksa olisi nyt tuhottava lopullisesti !
/( Churchillin lausunto; I-osa s.68, Morgenthau/ Roosevelt; I-osa s.202-203. Liitteet: katso kartat; A. Saksan saarto 1914 , 1939 , B Brittiläinen Imperiumi / Yhdysvallat. Charles C.Tansill:” Die Hintertur zum Krieg. Das Drama der internationalen Diplomatie von Versailles bis Pearl Harbor / Dusseldorf 1956 S.600 ff)
( Apuliite : kuva /Juutalaisten sodanjulistus.) LEHTILEIKE- ”Daily Express”,Lontoo,24.3.1933.
Judea declares War on Germany
Juutalaiset kautta koko maailman liittykää yhteen boikotoimaan saksalaisia tuotteita ja tavaroita. Uuden Saksan hakaristi – symboli, kutsuu vanhaa taistelu symbolia Juudan leijonaa toimintaan. !4 miljoonaa juutalaista eri puolilla maailmaa nousevat julistamaan sodan saksalaisille vainoojille Saksan 600 000 juutalaista, joita hitleriläiset antisemitistit terrorisoivat, kutsuvat kaikkia juutalaisia taisteluun Euroopassa ja Amerikassa. Saksa on pian täydellisen boikotin edessä kaupassa, finanssiasioissa ja teollisuudessa. Siksi on juutalaiset kauppasuhteet suunnattava sellaisille kansainvälisille rahamarkkinoille, joilla on suuri juutalainen vaikutusvalta.
Loppupäätelmä.
1. Peitellysti valmisteli Roosevelt kabinettinsa ja ennen kaikkea finanssministerinsä ja tärkeän neuvonantajansa H. Morgenthaun innostamana sotaa ns. aggressiivisia valtioita vastaan jo vuodesta 1934 alkaen. ( Saksa, Italia ja Japani). Pahimman pulman ehkä muodostivat asioiden eteenpäin viemiselle US – Kongressin Republikaanit ja osa Demokraateistakin Monroe- oppeineen ( katso.alaviite) ja salassa pidettävä päämäärä osallistumisesta sittenkin Euroopan tulevaan sotaan , eikä vain oman maan puolustuksen varmistamiseen Saksan ja Japanin uhkaa vastaan. ( Lausunnot: US / UM Gordel Hull, US/ läh. Anthony Biddle, Varsova ) Roosevelt / Morgenthau;
2. Voimavara laskelmat tehty ensi – vaiheessa talous strategisten laskelmien pohjalta ja vasta sen jälkeen puhtaasti sotilaallisten resurssien näkökulmasta.( 1937 ) Nämä takaisivat lopulta ilman epäilystä voiton Liittoutuneille, vaikka siihen tarvittavaa aikaa ei voitaisi tarkoin määritellä. Laskelman tuloksia; Rooseveltin mukaan ”aggressiivisten” – valtioiden osuus kokonaisvaltaisessa maailmankuvassa ( pinta-ala, väestön määrä, raaka-aineet, teollinen kapasiteetti, kuljetus volyymi, brutto-kansantuote, valtion budjetti jne. ) on 10% ja demokraattisten maiden näin ollen 90 %. Strategisten raaka – aineiden (luonnonrikkaudet) jakautuminen on ratkaiseva. Aggressiiviset valtiot omaavat parhaimmillaankin vain 50 % saatavuuden omista tuotantolähteistään sotateollisuutensa tarpeisiin. Kaikki muu on tuotava ulkoa , mikä maksaisi 100 milj. dollaria kuukaudessa ( ! ! ) Realistinen seuraus tästä tilanteesta on, että USA, Englanti, Ranska,Venäjä ja eräät pienemmät valtiot ryhtyvät keräämään mahdollisimman suuret varastot strategisia materiaaleja ja pyrkivät saman aikaisesti yhteisin poliittisin toimin e s t ä m ä ä n ainakin 10 tärkeimmän strategisen raaka–aineen myynnin vihollisille.( öljy, rautamalmi, nikkeli, Mangaani, kupari, sinkki, kumi, puuvilla, tekokuidut, nahkat) Tämä voidaan hoitaa entistä tiukemmalla saartotoiminnalla (embarco).
Lähde: Morgenthau Diary / Vol. I / Ministeri Morgenthaun ja Mr White`n laatima muistio 8.4.1939, s.19. / Kuva.:” Boycott all German goods ”.
3. Strategiset materiaaliresurssit oli näin punnittu! Strategisten raaka-aineiden hallinta, kansainvälinen poliittinen organisoituminen ja lopulta sotavarustuksen määrät, joilla mm. joukkojen siirtoja voitiin suorittaa mahtavilla laivastovoimilla ja tukeutumalla lisäksi maailmanlaajuisesti yhtä ylivoimaisiin lentovoimiin, tulisi takaamaan Liittoutuneiden voiton. Tämän tiesi myös Saksan sodanjohto ja Hitler.
Puolaa ja Danzigia koskeva paikallinen konflikti oli laajennettu eurooppalaiseksi kriisiksi, jota Englanti ja Ranska lietsoivat tavalla, mikä ennen pitkää veisi kansakunnat 2.M – sodan kurimukseen.
4. Arpa oli kuitenkin heitetty! Hitler oli astunut a n s a a n ( Puola ) josta Saksaa ei enää päästettäisi irti. ( R. Coulondre, Ranskan Berliinin lähettiläs; – ”kala on koulussa, sitä ei saa päästää vapaaksi.
Saksan johto teki kuitenkin kaikkensa sodan rajoittamiseksi ja lopettamiseksi. Hitler oli jo ennen Puolan sotaretkeä vielä viime hetkellä tehnyt varsin asiallisen ehdotuksen (ns.16 -kohdan esitys / liite) yhteisistä neuvotteluista Saksan ja Puolan kesken , mutta Churchillin ja Rooseveltin ohjeita noudattaen UM. ev. Beck kieltäytyi neuvottelemasta.
Puola oli saanut Englannilta jo 31.3.1939 yksipuolisen takuun ( garantian ) ja siihen vahvistuksen vielä 25.8., joissa luvattiin sotilaallinen apu yhdessä Ranskan kanssa Saksan mahdollisesti hyökätessä Puolaan.( Tämän liitteen osana Nro X / : F.D.Roosevelt 1933 – 1945 eräitä dokumentteja Rooseveltin ja hänen virkamiestensä lausunnoista tulevaa sotaa ennakoiden.
.
5. Liitteen apuliite: / F.D.Roosevelt 1933- 1945./ 9 * .
( 10.* ) Rooseveltin läheinen ystävä öljymagnaatti William Rhodes D a v i s tapaa Herman. Göringin Berliinissä 3.10.1939 , jolloin Göring, Hitlerin aloitteesta esittää tämän ehdotuksen, jossa pyytää Davisia vakuuttamaan Mr. Rooseveltille, mikäli presidentti haluaisi olla välittäjänä, niin Saksa olisi valmis tunnustamaan järjestelyt, joilla uusi Puolan valtio ja riippumattomat Tsekin ja Slovakian hallitukset aloittaisivat jälleen toimintansa. Göring innosti panemaan asiassa alulle laajan rauhan konferenssin Washingtonissa.
Davisin palattua informaatiomatkaltaan lokakuun puolivälissä takaisin Washingtoniin, hänen ei onnistunut päästä välittömästi presidentin puheille, vaan hän jätti saksalaisten ehdotuksen presidentille kirjallisena tiedotteena. Ehdotuksesta ei sen jälkeen kuulunut mitään. Roosevelt oli sen siirtänyt kaikessa hiljaisuudessa ”mappiin Ö” ! Vasta puolitoista vuosikymmentä myöhemmin (1954) tuli asia tästä Hitlerin rauhan esityksestä amerikkalaisen historiantutkijan toimesta virallisesti esille ( Charles C. T a n s i l l : Die Hintertur zum Krieg ” ( käännös )Dusseldorf 1956, s.600 / Das Morgenthau Tagebuch
s, 25. )
ROOSEVELT: 1938 / ” Politiikassa ei koskaan tapahdu mitään sattumalta. Jos jotakin tapahtuu voit lyödä vaikka vetoa, että niin se oli suunniteltukin ”
1944 / ib.”Morgenthau Tagebuch” / Blum ,s.87. US- senaatin julkaisu I / 443 – 45.Rooseveltin kirje 26.8.-44 >/ D.W.Bell, H.D.White
Tämä upseerien sotilashallinnon ohjeeksi miehitysvyöhykkeillä kirjoitettu ns.käsikirja (Handbuch ) on huono. Se antaa minulle vaikutelman, että Saksaa kohdeltaisiin samoin kuin Belgiaa ja Hollantia ja että Saksan väestö näin niin nopeasti kuin mahdollista saatettaisiin sotaa edeltäneelle elintasolleen. Mutta, erittäin tärkeää on, että jokainen saksalainen tunnustaa tällä kertaa Saksan olevan voitettu kansakunta. En halua, että he kuolevat nälkä, mutta kolme soppaa kenttäkeittiöistä päivässä riittää heille ruumiin ja hengen ravinnoksi. Sen he tulevat muistamaan elämänsä loppuun asti. Tosiasia, että he ovat hävinneet sodan sekä kansana että yksityisinä henkilöinä, on taottava heidän päähänsä, että heiltä katoavat kaikki halut sotia Lontoossa, kuten meilläkin esiintyy kokonainen koulukunta joka sodan loppuvaiheessa haluaisi ottaa käyttöön samat aputoimenpiteet, joita meillä oli käytössä omille kansalaisille vuoden 1933 vaikeuksissa. En näe mitään tarkoitusta näiden apukeinojen käyttöön ottoon, kun miehitysarmeijamme saapuu Saksaan. Liian monilla täällä ja Englannissa on ajatus, että Saksan kansa ei ole vastuussa siitä, mitä on tapahtunut ja että pikemmin vain muutamat natsi – pomot ovat siitä vastuussa.
N ä i n h ä n a s i a e i o l e ! Koko Saksan kansalle on taottava päähän, että heidän kansakuntansa on ollu osallisena tämän sodan laittomassa salajuonessa modernia sivilisaatiota vastaan.
F D R ( Franklin Delano Roosevelt MANNERHEIM :1940: ja /” Tämän sodan arkkitehdit rakennusmestarit ovat Stalin ja Churchill”.( lähde:”Suomi myrskyn silmässä” I-osa s.188)
1950 Marskin monologi: Ib. s.227-28.
”Odotin todella Länsivalloilta talvisodan aikana nopeita ja tosipohjaisia avustustoimia Suomelle. Ne olisivat sitä voineet antaa ja auttaa meitä työntämään neuvostojoukot rajan taakse
Sen sijaan ne omia salaisia suunnitelmiaan ajaen olivat valmiit uhraamaan Suomen, kuten olivat tekemistään sopimuksista välittämättä uhranneet monet pienet Euroopan valtiot.
Ystävieni kautta, joita minulla oli paitsi Suomessa myös Ruotsissa, Ranskassa, Sveitsissä ja joilla oli suorat yhteydet Englannin hallituspiireihin , yritin kaikin mahdollisin tavoin ja sovittelua ehdottaen saada Englannin hallituksen hyväksymään saksalaisten esittämät rauhanehdotukset.
Mutta helpommin härkä kääntyisi sarvista kääntäen kyljelleen kuin Winston Churchill olisi saatu edes harkitsemaan sivuaskeltakaan valitsemaltaan tieltä. Hänen päämääränsä oli Saksan ehdoton antautuminen — mieluiten sen tuhoaminen.”
CHURCHILL:
1919/ ” Mikäli Saksa seuraavien 50 vuoden kuluessa jälleen pystyy käymään maailmankauppaa, olemme käyneet tämän sodan (1914 – 1919) turhaan. ”
1934/ ” Jos Saksasta tulee liian vahva , se on jälleen murskattava ja tällä kertaa lopullisesti”.
1943/ Toimittaja kysyy Quibec´iin syksyllä -43 Rooseveltin kanssa neuvottelemaan matkustavalta Churchilliltä , aikovatko he vastata saksalaisten viimeksi tekemään rauhantarjoukseen?
Winstonin vastaus:” Herra varjelkoon! Eihän toki! saksalaisethan olisivat siihen heti valmiit.”
Jo edellä olevat muutamat johtomiesten lausunnot osoittavat, ettei Versaillesissa 1919 tehdyn pakkorauhan tuloksena voinut ennen pitkää olla muu kuin uusi sota. Näin myöskin tapahtui. Pian ensimmäisen maailmansodan jälkimelskeissä syntyivät Leninin Neuvostoliitto, Pilsudskin Puola ja Mussolinin Italia. Maailmanlaajuinen lama 30-luvun vaihteessa ja siitä selviytymisen paineet vaikuttivat osaltaan vahvan diktatuurin syntymiseen myös kaltoin kohdellussa Saksassa.
Sen johtaja Adolf Hitler halusi nostaa Saksan alennuksestaan , liittää siltä ryöstetyt alueensa takaisin emämaan yhteyteen ja saada suvereenin valtion statuksen. Tämä herätti pelkoa ja ärtymystä paitsi I – Ms:n voitot korjanneiden Ranskan ja Englannin hallituksissa myös Atlantin takana USA:ssa. Presidentti Roosevelt on siellä yhdessä hallintonsa ( Morgenthau) kanssa löytänyt ratkaisun Yhdysvaltojen yhteiskuntarauhalle jo vaaraksi käyneen työttömyyden poistamiselle ja koko suuren valtion talouden ja aseman vahvistamiselle maailman kauppa –markkinoilla. ” Takaovi” oli sota !
