© Oikeuspolitiikan ja lainkäytön tutkimusryhmä
(toim.) Kalevi Kannus
* (sidottu) verkkokaupasta
* (e-kirja) heti luettavaksi
Prologi
Mauno Koivisto omassa kirjassaan ”Kaksi kautta”:
Lukijalle
Kotikaupunkini Turun ruotsinkielisen yliopiston, Åbo Akademin, valtio-opin professori Sven Lindman lähetti minulle vuonna 1975 eripainoksen mietteistänsä Presidentin asema ja perustuslakiuudistus. Tämän eripainoksen päälle hän oli käsin kirjoittanut tekstin, joka suomeksi kuuluu seuraavasti:
”Kun tässä eräänä päivänä väittelin Merikosken kanssa sanoin, että pitää ajatella tulevaisuutta. Jos esimerkiksi entinen oppilaani Mauno Koivisto valittaisiin presidentiksi, niin hänelle minä soisin vähän todellista valtaa.”
Varsinkin laman seurausten, kuten pankkituen hoitoon – ennalta määrätyn ”oikeuden mukaisesti” – tarvittiin salaiset suunnitelmat, ohjelmat, päätökset, tuomiot ja päätöksentekijät, eli erittäin korkean tahon lainkäytön kartellit? Pankkituet eivät hoituneet itsestään.
Missä ja ketkä tekivät etupiirijaon pelastettavien ja kuopattavien osalta? Se kysymys kiinnostaa talouskriisissä omaisuutensa menettäneitä ”ylivelkaantuneita” Pankkikriisi ja sen hoitoon liittyvä salainen pankkituen etupiirijako on Suomen taloushistorian suurin, toistaiseksi selvittämätön, puhallus.
AVOIN KIRJE PRESIDENTTI MAUNO KOIVISTOLLE
Herra Presidentti,
Te järjestitte Oikeuspoliittisen keskustelutilaisuuden Linnassa 6.5.1992 tuomioistuinlaitoksen, yliopistojen ja tutkimuslaitosten edustajien kanssa.
Tilaisuuden teemoina olivat:
1. tuomioistuinten yhteiskunnallinen vallankäyttö ja riippumattomuus sekä
2. tuomioistuinten toiminnan arviointi ja arvostelu.
Keskustelutilaisuuteen osallistuneille henkilöille on lähetetty 5.6.2002 kysely koskien tilaisuuden luonnetta ja sisältöä sekä mahdollisia päätöksiä.
Eräältä osallistujalta saadun selvityksen mukaan ”tilaisuuden tarkoitus oli tasavallan presidentin ja mukaan kutsuttujen osallistujien arvovallalla painostaa Korkein oikeus tekemään Koiviston mieleinen ratkaisu pankkeja koskevassa asiassa”.
Selvityksessä ilmaistaan edelleen, että ”Koivisto puolsi kantaa, jonka mukaan pankeilla pitäisi olla oikeus yksipuolisesti nostaa lainakorkoa”, ja ”Tilaisuus ymmärtääkseni vahvisti Koiviston asemaa suhteessa juristeihin. Hänen mahdollisia nuhteitaan pelättiin. Koivistoa siis myötäiltiin enemmän pelosta…”
On herännyt epäily siitä, että Teidän linjauksenne, aiheutti oikeuslaitoksen toimintaan kauaskantoiset muutokset: heikomman osapuolen suojaaminen ei ole enää laajemminkaan kuulunut oikeusjärjestelmämme ensisijaisiin tavoitteisiin.
On syntynyt perusteltu epäily siitä, että Teidän puuttumisenne riippumattoman oikeuslaitoksemme päätöksentekoon, Herra presidentti, aloitti oikeudenmukaisen laillisuusvalvontamme alasajon. Miten se on perustuslaillisesti ja ihmisoikeussopimuksellisesti perusteltavissa?
Olemme yrittäneet saada seminaarinne asiakirjoja mm. presidentin kansliasta, mutta turhaan. Asiakirjat on julistettu salaisiksi. Pyydämme myötävaikutustanne asiakirjojen saamiseksi. Haluamme tietää mitä todella keskusteltiin ja mitä päätettiin.
Oikeuspolitiikan ja lainkäytön tutkimusryhmä
LAMAN JA RAHAN PELURIT –
SUOMEN ”PANKKIKRIISISSÄ”
1991–1995
”Ei oikeutta maassa saa,
ken itse sit’ ei hanki”
Teemat:
1. pankkikriisin uhrien omaisuuden ja perusoikeuksien palauttaminen
2. heidän henkisten kärsimystensä ja taloudellisten menetystensä korvaaminen
3. pankkikriisin taustahenkilöiden paljastaminen, heidän osuutensa selvittäminen tapahtumien kulkuun, mahdollisten rikosten tutkiminen ja rankaiseminen
4. selvitettävä, miten syntyi ja mihin käytettiin valtiolle otettu yli 400 miljardin markan valtionvelka ja kuka/ketkä maksavat sen.
”29.3.1992. Pankkien pelastaminen ei ole kansan oikeustajun mukaista. Tästä nousee vielä melkoinen meteli, kun tajutaan, että valtio maksaa pankeille, mutta pankit irtisanovat asiakkaittensa luottoja ja ajavat vanhat asiakkaansa maantielle.”
Oikeustieteen tohtori Hannele Pokka kirjassaan ”Porvarihallitus”
• Tämän selvityksen analyysi perustuu huomattavan korkeista valtiollisista lähteistä saatuun asiakirja-aineistoon. Analyysin perusteella on herätettävä uskomattomalta tuntuvia kysymyksiä
• Onko koko 1990-luvun alun talous- ja pankkikriisin toteutus perustunut pankkipiirien, virkamiesten ja poliittisen johdon yhteisesti sopimiin toimiin?
• Toteutettiinko satojen miljardien markkojen omaisuudensiirto suunnitelmallisesti?
• Miten yli 400 miljardin markan valtiovelka syntyi, mihin rahat käytettiin, mistä lainat otettiin, ja ennen kaikkea, ketkä valtiovelan lopulta maksavat?
• Yritetäänkö prosessia vieläkin peitellä?
• Kohdistetaanko ulosottovelallisiin alati kiristyvä ajojahti, jotta heillä ei olisi voimavaroja ryhtyä etsimään ja paljastamaan kriisin todellisia syitä ja syyllisiä?
Suomea 1990-luvulla koetellut lama aiheutti valtavia vahinkoja, joiden seurauksista kansalaisemme joutuvat vieläkin kärsimään. Laman syitä, sen seurauksia ja tapahtumia on kriittisesti tarkasteltu valitettavan vähän. Viimeisin kriisiä kosketteleva kirja (syksyllä 2000 julkaistu) Meritan tilaama ja historian dosentti Teppo Viholan kirjoittama ”Rahan ohjaaja” on pääasiassa toimeksiantajan historiikki, eli kuten Kauppalehti otsikoi 3.10.2000: ”Sileä kuva SYP:stä”. Tämän teoksen jälkeen pian ilmestynyt fi losofi an tohtori Keijo K. Kulhan kirja ”Kuilun partaalla. Suomen pankkikriisi 1991–1995” lähinnä kuvailee johtavien poliitikkojen sekä talous- ja pankki miesten edesottamuksia. Kulhan kirjan loppupäätelmä on: ”…pankkikriisin syyllisten etsintä ei kannata…”.
On neljä syytä, joiden vuoksi laman perusteellinen ja kriittinen selvittely on elintärkeää ei vain velallisille, vaan koko kansakunnalle:
1. Hyvinvointivaltiomme tulevaisuus asetettiin uhanalaiseksi pelastamalla pankit, mutta tuhoamalla kymmeniätuhansia yrityksiä.
Yritysten tuhoaminen ja sitä seurannut massatyöttömyys sekä monet muut oheisilmiöt aiheuttivat useita vuosia kestäneen valtion budjettivajeen. Sen paikkaamiseksi valtio joutui ottamaan velkaa yli 400 miljardia markkaa. Valtionvelan joutuvat maksamaan kaikki suomalaiset ja heidän perillisensä. Rahaa hyvinvointivaltion ylläpitoon ei riitä.
Suomalaiset ihmettelevät, miksi sairaanhoito, koululaitos ja muut julkiset palvelut joutuvat jatkuvien säästöjen kohteeksi. Erään valtiovarainministeriön virkamiehen mukaan ministeriössä pidettiin laman alussa kauhuskenaariona sellaista mahdollisuutta, että valtio joutuisi ottamaan velkaa laman vaurioiden korjaamiseksi 30 miljardia markkaa. Toteutunut valtionvelka on yli 400 miljardia markkaa eli yli kymmenkertainen ennustettuun nähden. Tällaista katastrofia eivät selitä Neuvostoliiton kaupan romahdus tai yleismaailmallinen lama. Katastrofi n arkkitehtien täytyy löytyä tämän maan rajojen sisältä. Talouskriisin taitamaton hoito johti siihen, että veronmaksajat joutuvat maksamaan 50 miljardin markan ”suoran” pankkituen ohella myös pankkikriisin taitamattoman hoidon vuoksi syntyneen yli 400 miljardin markan valtionvelan. Velan vuotuiset koronmaksut ja lyhennykset ylittänevät jo esimerkiksi terveydenhuollon noin 50 miljardin markan menot. Hyvinvointivaltio on vakavasti uhattuna.
2. Laman todelliset uhrit, eli pankkien velkaorjuuteen jääneet ovat joutuneet jatkuvasti kiristyvien perintä- ja ulosottotoimien kohteiksi.
Maassamme on noin 300 000 kansalaista maksukyvyttöminä ja ylivelkaisina yhteiskunnan ulkopuolella. Ei riittänyt, että konkurssija takausvelalliset joutuvat kärsimään erilaisista vaikeista sosiaalisista ongelmista. Uudessa ulosottolakiesityksessä suunnitellaan ”harmaan talouden piiriin paenneiden” tai ”ulosottoa pakoilevien” laman uhrien kovennettua kohtelua: ulosottomiehille aiotaan antaa tosiasialliset poliisivaltuudet. Kovennetut toimenpiteet kohdistetaan jopa velallisen lähipiiriin, josta lakitekstissä käytetään termiä ”sivulliset”. Henkilökohtainen koskemattomuus ja kotirauha eivät enää kuulu laman uhrien ja heidän perheittensä perusoikeuksiin.
3. Pankit pystyivät toteuttamaan valtavan omaisuudensiirron saamatta tahroja kilpeensä. On syytä vakavasti pelätä, että 1990-luvun loppupuolen nousukauden aikana luottoja ottaneet kansalaiset ja yritykset joutuvat samanlaisen operaation uhriksi, ellei pankkien menettelytapoja paljasteta.
Merkkejä tästä tuli näkyviin kevään 2001 aikana, kun valtiovarainministeriön lainsäädäntöjohtaja Pekka Laajanen herätti 20.3.2001 kysymyksen siitä, mikä maa maksaa viulut, jos esimerkiksi pankkikonserni Nordea joutuisi vaikeuksiin ja tarvitsisi pankkitukea: ”Jos joitain järjestelyjä tehdään, ne pitää tehdä niin, että ne eivät ole julkisesti tiedossa.” Kuin säestyksenä Nordea ilmoitti 26.4.2001 ”järjestävänsä uudelleen juridisen rakenteensa” siten, että konsernin pankkitoiminta siirretään uutena yhtiönä perustetun suomalaisen emoyhtiön alle. (38) Myös Suomen Yhdyspankki järjesteli 1.7.1991 konsernirakennettaan samalla tavalla. Silloin nämä järjestelyt johtivat Suomen katastrofaalisiin seurauksiin.
4. Julkisesta keskustelusta ja kansanedustajien kannanotoista on välittynyt sellainen vaikutelma, että yli 400 miljardin valtionvelka aiotaan siirtää seuraavien sukupolvien maksettavaksi. Nuoret veronmaksajat ja kansanedustajat ovat kuitenkin heräämässä ja alkavat kysellä, kenen velvollisuuksiin kuuluukaan velan maksaminen ?
Yhtenä vaihtoehtona on väläytetty sellaista mahdollisuutta, että nykyinen julkista valtaa pitävä sukupolvi, joka valtionvelan omilla toimenpiteillään aiheuttikin, tulevaisuudessa velvoitettaisiin ainak…
