Veronmaksajat ovat usein ”takaajina” perinnässä.

Helsingin Sanomien taloustoimittaja Jarmo Aaltonen on nostanut esille velkojia suosivan asiaintilan ulosotoissa,
Lähde: HS 26.3.2011 s. B 10
 
990-Iuvun lama kaatoi 40 000 yritystä ja kosketti tavalla tai toisella yli miljoonaa suomalaista. Monet heistä joutuivat ulosoton asiakkaiksi.
 
Oikeusministeriön työryhmä on esittänyt kokonaan uutta lakia yksityishenkilöiden velkajärjestelyistä.
 
Ehdotuksiin sisältyi muun muassa, että velalliselta perittävä rahamäärä joustaisi tulojen mukaan. Velkojen maksun valvonta siirrettäisiin velkojalta ulosottoon.
 
Riitainen ryhmä ei puuttunut järjestelmän perusteisiin. Velkomista koskeva lainsäädäntö säilyy velkojaa suosivana siten, että perusteeton perintä on delleen mahdollista ..
 
Oikeusministeri Tuija Braxin (vihr) mielestä laeissa ei ole vikaa.
 
ESPOOLAINEN entinen yrittäjä on yrittänyt vuosikausia saada ulosottokaareen lisättäväksi virkkeen, jolla perusteeton perintä estettäisiin. Mies oli takaamassa 1990-luvun alussa rakennusyrityksen yli seitsemän miljoonan silloisen markan lainaa, jota pankki alkoi konkurssin jälkeen periä takaajalta.
 
Oikeus tuomitsi miehen maksamaan, vaikka hänen ja KHT-tilintarkastajan lausunnon mukaan laina ei koskaan siirtynyt pankista päävelallisen tilille. Pyynnöistään huolimatta hän ei saanut pankilta todistusta siitä, että laina oli oikeasti nostettu.
 
Pankille riitti, että se sai oikeudesta tuomion, jolla rahat perittiin takaajalta. Pankkeja vahtiva Finanssivalvontakaan ei luovuttanut asiakirjoja velalliselle, eivätkä yrittäjien asiat kuulu kuluttajansuojalain piiriin.
 
KÄYTÄNNÖN ongelma on siinä, että velkojalla ei ole konkurssipäätöksen ja ulosoton yhteydessä lakiin selvästi kirjattua velvollisuutta esittää saamistodistusta velallisen kaikista rahaveloista. Saamistodistus on esimerkiksi velkakirja, vekseli tai sekki.
 
Velan määrää ei siis tarvitse viran puolesta todistaa. Velkojat ovat niskan päällä, ja velan määrän vahvistaminen on tuomioistuimen harkinnassa. Eikä korppi korpin silmää noki: velkojat eivät kiistä toistensa saatavia, joten velkasumma tuppaa nousemaan.
Velallisella ei ole tietoa eikä usein voimiakaan ryhtyä panemaan hanttiin pankkien juristiarmeijoille ja vaatimaan selviä rätinkejä todellisista veloista.
 
KULUTTAJAVIRASTO totesi jo nelisen vuotta sitten, että maksuvaikeudet kasaantuvat ihmisille, jotka ovat keskimääräistä heikommassa asemassa niin tiedoiltaan kuin taloudeltaankin. Viraston mukaan velkomisissa se tarkoittaa sitä, että ”tällaisessa prosessissa tulee tuomioita myös perusteettomista saatavista”.
 
Kansanedustajat ovat pommittaneet kirjallisilla kysymyksillä Braxia asian vuoksi, Pietari Jääskeläinen (perus) teki juuri lakialoitteenkin asiasta. Joka kerta vastaus on ollut sama: ongelmaa ei ole, koska lain mukaan velallisella on pyynnöstä oikeus saada ajantasainen tieto velkojensa määrästä ja perusteista.’
 
Käytäntö oikeussaleissa on kuitenkin muuta. Perintälain muotoilu on ympäripyöreä ja ulos otto on voitu panna sellaisiakin velkoja, joiden näyttö on perustunut pätemättömiin asiakirjoihin.
Pankit ovat vedonneet myös liikesalaisuuksiin asiakirjojen pihtaamisessa.
 
KOKO SYSTEEMI on edullinen pankeille, sillä velallinen maksaa korkoja ja kuluja ennen itse lainan lyhennystä. Käytännössä korviaan myöten velkaantunut voi joutua maksamaan lopun ikänsä pelkkiä korkoja, joista voi lopulta kertyä isompi summa kuin itse alkuperäinen laina, joka ei ole lyhentynyt sentilläkään.
 
Vanhan kauppakaaren mukaan asia voisi olla toisinkin: ensin maksetaan pääoma ja sen jälkeen korot ja kulut. Silloin ylivelkaantuneella olisi edes toivoa päästä joskus kuiville.
 
Nykymallissa velkoja joutuvat usein maksamaan veronmaksajat sosiaaliturvan kautta, sillä velkaa voidaan ulosmitata myös toimeentulotuesta. Lainsäädäntö on automaattipajatso, jolla pankki saa aina saatavansa korkojen kera.
 
Tuloksena on helposti yksilölle elinikäinen velkavankeus ja valtiolle uusi elätti. Yhden arvion mukaan sosiaaliturvasta maksetaan vuosittain ulosoton kautta 600-800 miljoonan euron edestä ”pankkitukea”.
 
MINISTERI BRAX on todennut, että olemattomien saatavien perijä syyllistyy rikokseen. Jos pankit tekevät näin, niiden taseissa voi olla runsaasti laittomia saamisia. Rikoslaissa sille on nimikin: rahanpesu.