Facebookissa käydään keskustelua eutanasiasta, eli armomurhasta otsikolla: MITEN TAHDON KUOLLA?
Siitä ketjusta yksi mielipde: ”Haluan lähteä rauhallisella tavalla, hyvällä mielellä ilman huonoa omaatuntoa.”
Kuolema on raja. Se tulee eteen kaikille. Eutanasiakeskustelussa keskeisesti nousee pintaan elämän arvo, johon liittyy kipua ja tuskan kestämistä.
Niin läheltä kuin oman veljen taistelu elämänsä arvon tuhoutumisesta alkoholismin sietämättömään ahdistukseen ja kipuun kaikella tavalla, oli armotonta seurata – voimatta mitenkään helpottaa…
Mitä on muuttunut vuodesta 1982 entistä sairaamman yhteiskuntamme kiputiloissa?
Tässä osio muistokirjoituksestani yhdelle veljistäni:
Ramin siunaustilaisuudessa ei veisattu alussa lainattua säkeistöä, mutta saman virren kolmas ja neljäs laulettiin. Uskon kuitenkin, että hyvin monet5 läsnäolleista ainakin lukivat myöskin virren alun papin puheen aikana.
Jaa:
