Kuva Karjalan kannakselta
Olen sisäistänyt viimeaikoina miten sota-ajan ja lähiajan historia arkistojen “avautuessa” itse asiassa sulkeutuu ja vääristynyttä informaatiota ei korjata, päinvastoin.
Alussa olevan vuoden puitteissa tulee kuluneeksi 100 vuotta …ensimmäisen maailmansodan syttymisestä ja 77 vuotta Neuvostoliiton ja Suomen välisen talvisodan päättymisestä.
https://www.youtube.com/watch?v=wcwrv_Tollw
https://www.youtube.com/watch?v=wcwrv_Tollw
Tämä venäläien balladi “Kurjet” herkistää aina mieleni on kunnianosoitus sodissa kaatuneille sotilaille… jotka ovat muuttuneet kurkiauroiksi.
Isäni (kuva) ”liittyi kurkiauraan” 15. helmikuuta 1940.
Nyt yli kymmenen vuotta olen selvittänyt hänen viimeisiä vaiheita ja saanut niistä myös kuvauksia sota-arkistosta, suomalaisesta ja venäläisestä kirjallisuudesta. Isäni hautapaikka on myös löytynyt. Se on Karjalan kannaksella Muolaan Punnuksen kansakoulun pihakaivo.
Mutta olen törmännyt ”kasapanokseen”, joka räjäytti elämääni vakavan kriisin ja tietoisuuden siitä, että Suomessa on edelleen kiellettyä historiaa.
Siis, aktivoidun tänä vuonna erityisesti eletyn elämäni vaiheisiin yksityisellä ja yleisellä tasolla. Täysin tietoisena siitä miten enemmistö uskoo ajatukseen, että vain ”mennään eteenpäin” -ajattelu johtaa meidät parempaan tulevaisuuteen … historiasta piittaamatta.
Jaa:
Monet palas’, mutta liian monet jäivät. Hartolassa järjestetyssä talvisodan muistohiihdossa veteraani sanoi kaikkien meidän sotaopojen kysymyksen… jospa nuo nuoret miehet jotka jäivät palaamatta olisivat saaneet elää kanssamme… nähdä lastenlapset, niin kuin moni meistä.