ARKISTOSTA, Pariisin rauhan sopimus 70 vuotta
Surkuhupaisalta vaikuttí ulkoministeri Alexander Stubbin ”pohdiskelu” Suomen sotavoimien sallistumisesta libyalaisten tappamiseen.
Surkuhupaisalta sen vuoksi, kun liittouma Iso-Britannia ja Pohjois-Irlannin Yhdistynyt Kuningaskunta, Australia, Valko-Venäjän Sosialistinen Neuvostotasavalta, Kanada, Tsekkoslovakia, Intia, Uusi-Seelanti, Ukrainan Sosialistinen Neuvostotasavalta ja Etelä-Afrikan Unioni, sekä Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto valtioina, jotka olivat sodassa Suomen kanssa ja jotka huomattavin sotavoimin aktiivisesti osallistuivat sotaan eurooppalaisia vihollisvaltoja vastaan, vaativat vuoden 1947 rauhansopimuksessa Suomen tuomittavaksi sotaan rikollisena.
Nytkö osa tuosta liittouman valtioiden hallituksista edellyttäisi Suomen osallistumista Libyan sotaan, joka on itseasiassa sisällissota?
Stubbin pähkälystä tulee mieleen Väinö Linnan tuntemattoman sotilaan alikersantti Lahtinen, joka tuskaili; ”kun yksi kohjo on lähtenyt liikkeelle, niin meidän nilkit painaa kohta perässä”. Eikö historiasta ole opittu mitään?
Onko Libya valtiona julistanut Suomelle sodan? Mitä libyalaiset ovat meitä vastaan rikkoneet?
Toisaalta, onko Pariisin rauhansopimus 1947 joidenkin edellä mainittujen valtioiden toimesta purettu?
