Suomesta käsin 1920-luvulla ”hoidettiin” kansallismieliset ja Ukraina Neuvostoliiton valtapiiriin…
Kuvassa Stalinin erikoistehtävissä toimineen ukrainalassyntyisen Pavel Sudoplatovin muistelmista sivu 41.
Ukrainan ja Suomen kohtalon vuosia on aiheellista vertailla, etenkin kansalaisten on syytä perehtyä historiaan, eikä juosta päätäpahkaa minkä tahansa disinformaation varassa. Olemmeko me suomalaiset sitä mieltä, että Ukrainassa pitäisi palata siihen komentoon, joka alkoi siellä jo v. 1921?… Talvisodassa Suomi taisteli yksin puna-armeijaa vastaan… Samaako toivomme ukrainalaisille v. 2014?
Pavel Sudoplatovin muistelmista lainaan osion:
Sudoplatov kirjassa Stalinin erikoistehtävissä, kiusallisen todistajan muistelmat WSOY 1991, siv.35 kertoo:
”Vuosi 1921 merkitsi käännekohtaa elämässäni. Divisioona siirrettiin 130 kilometriä Kiovasta länteen sijaitsevaan Zitomirin kaupunkiin. Erikoisosastomme päätehtävä oli auttaa sikäläistä Tsekan osastoa soluttautumaan Petljuran ja Konovaletsin johtamien Ukrainan kansallismielisten partisaanien maanalaisiin joukkoihin. Heidän aseistetut vastarintaryhmänsä sabotoivat Neuvostoliiton hallinnollisia keskuksia. Tsekian paikallisosasto onnistui saamaan keskusteluyhteyden partisaanijohtajiin ja käymään heidän kanssaan epävirallisia neuvotteluja. Tapasimme heidät Zitomirissa sijaitsevassa Tsekan valvomassa turvatalossa. Nuorempana teknikkona minut määrättiin asumaan talossa ja pitämään huolta siitä, ettei neuvottelujen aikana puhjennut väkivaltaisia yhteenottoja. Partisaanijohtajien, noiden paikallisten diktaattorien, käsittelyssä hankkimani kokemukset auttoivat minua tulevassa työssäni tiedusteluvirkailijana. Näitä ukrainalaisia nationalistigangstereita tavatessani sain esimakua siitä, millaista oli olla tekemisissä salaliittojen ja maanalaisten operaatioiden kanssa
”Kansallismielisen sotaa jatkui lähes kaksi vuotta ja se päättyi lopulta kompromissiin paikallisjohtajien hyväksyessä Neuvosto-Ukrainan hallituksen tarjoaman armahduksen. Tämä tapahtui vasta sen jälkeen, kun Konovalersin Zitomiriin lähettämä kahdentuhannen ratsumiehen taistelujoukko oli joutunut puna-armeijan yksiköiden saartamaksi ja antautunut. Konovalers lyötiin.”
