Suomessa on yli 100 000 yritystoimintaan liittyvää lakia tai asetusta. Kuka niitä kaikkia edes voi tietää? Valtiolla on kuhunkin lakiin liittyvää erityistä osaamista, joten puntit eivät yrittäjän osalta ole mitenkään tasan.
Ns. pankkikriisin aikana Suomessakin toteutui eräänlainen oikeudellinen nihilismi, sillä oikeuslaitosta – paremminkin voidaan puhua tuomiolaitoksesta – ohjailtiin presidentin kansliasta ja miksei myös valtioneuvostosta käsin.
Tilanne on ilmeisesti nykyäänkin ainakin osittain sama, eikä tuomiolaitos ole päässyt tuomarinvastuuseen.
Onko tuomiolaitos puolueeton? Ei ole. Suomessa on mm. edelleenkin erityistuomioistuimia, työtuomioistuin tai markkinatuomioistuin, jotka perustuslain mukaan ovat kiellettyjä.
Suomessa on yhä poliittisesti värittynyt perustuslakivaliokunta, eikä tuomarinvastuulla toimivaa perustuslakituomioistuinta ole. Tämä vaikuttaa myös yrittäjälainsäädäntöön.
Luulisi, että viimeistään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa yrittäjäkin saisi oikeutta. Todennäköisimmin hän ei sitä saa, sillä EIT on pääasiassa pelkkä savuverho. Se käsittelee pääsääntöisesti vain mitättömiä asioita ja suomalaisjuristit ovat siellä pääasiassa estääkseen merkittävien asioitten pääsemisen eteenpäin.
Verottaja on edelleen himoverottajan maineessa, eikä turhaan, vaikka merkittävää asiakaspalveluhenkisyyttä onkin havaittavissa. Uutena piirteenä näyttävät olevan suhteellisen pienet ”myöhästymissakot”, joita keksitään varmasti lisää.
Konkurssiin ajettu tai joutunut yrittäjä ja yritys kuuluvat B-luokkaan. Suomessa konkurssin tekeminen on edelleen rikos yhteiskuntaa vastaan. Tämä asenne on outo.
Väkivalta eri muodoissaan on edelleenkin vallitseva hallintomuoto. Onko Suomessa tilanne sen parempi kuin Venäjällä?
Suomen tilanne on parempi kuin Venäjällä, jossa on nelisenkymmentä viranomaistahoa, jotka voivat koska tahansa lopettaa yrityksen toiminnan.
Suomalainen yrittäjätoiminta on kuitenkin erittäin kaukana virolaisesta, jossa esim. yritystä ei veroteta tuloksestaan lainkaan, vain rahan ottaminen maksaa.
Yksi syy erittäin suureen vinoumaan on se, että yli puolet maailman yritystoiminnasta kulkee veroparatiisien kautta. Verot jäävät maksamatta, koska veroparatiiseissa mikään ei valvo tätä.
Jos suomalaista yritystä ei tapa valtiovalta toimillaan, se voi joutua kuolon kohteeksi suomalaisten suuryritysten vuoksi tai yrittäjän oman toiminnan vuoksi. Ei ole ihme, ettei hyvin koulutettu työvoima siirry helpolla yrittäjäksi.
Miksi koulutettu henkilö ottaisi koko varallisuuteensa ja tulevaisuuteensa kohdistuvan riskin, jos voi toisen varjolla olla ottamatta tätä riskiä?
Vuonna 1944 Neuvostoliitto piti huolen siitä, että yli 40 000 maatalous- ja muuta yrittäjää menetti kaiken varallisuutensa, kotinsa ja sukunsa työn, kun heidät ajettiin evakkoon pakkoluovutettavalta alueelta. Toinen vaihtoehto olisi ollut Siperiaan joutuminen tai kuolema.
Suomalainen yrittäjälainsäädäntö on jumahtanut jonnekin 1900-luvun alkupuolelle lukemattomine säädöksineen. Tarvitaan perusteellinen ja nopea remontti suomalaisen yrittäjyyden nostamiseksi esim. saksalaiselle tasolle.
Sillä vain yrittäminen on lopulta se keino, jolla yhteiskuntaan syntyy jaettavaa. Tämä poliitikkojenkin tulisi ymmärtää.
Lähde internet-sivut: www.karjalankuvalehti.fi
