Hilkka Laikko:
TÄSSÄ TIETOA TEILLE KONKURSSISSA OLEVILLE JA ALIHINTAISEN PAKKOHUUTOKAUPAN TAKIA KÄRSIVILLE.
TEILLÄ ON OIKEUS VALITTAA ASIANOSAISENA.
5. Ulosottokaaren 11 luvun 1 §:n mukaan täytäntöönpanotoimesta tai ulosottomiehen päätöksestä saa valittaa se, jonka oikeutta toimi tai päätös koskee.
6. Velallisella on yleensä oikeus valittaa omaisuuteensa kohdistuvasta ulosottomiehen päätöksestä. Konkurssilain 3 luvun 1 §:n mukaan velallinen kuitenkin menettää konkurssin alettua oikeuden määrätä konkurssipesään kuuluvasta omaisuudestaan. Tällaista omaisuutta koskevassa ulosottovalitusasiassa omistajalle kuuluvaa puhevaltaa käyttää konkurssipesä, eikä konkurssivelallisella ole yksin omistusoikeutensa perusteella valitusoikeutta. Ulosottovalituksen tekemiseen ei myöskään voida soveltaa konkurssilain 3 luvun 3 §:n 2 momentin säännöstä, jonka mukaan velallisella on oikeus konkurssin alettua nostaa kanne konkurssipesään kuuluvasta omaisuudesta, jos konkurssipesä on siitä kieltäytynyt.
7. Ulosottokaaren 11 luvun 1 §:n 1 momentissa valitusoikeutta ei kuitenkaan ole rajoitettu koskemaan vain ulosmitatun omaisuuden omistajaa tai muita ulosottoasian asianosaisia. Säännöksen mukaan valitusoikeus on yleisesti niillä, joiden oikeutta päätös koskee. Oikeuskäytännön mukaan valitusoikeus määräytyy sen mukaan, onko valituksen kohteena olevalla toimella tai päätöksellä välitön haitallinen vaikutus muutoksenhakijan omiin oikeuksiin (KKO 2004:93, kohta 10 ja KKO 2006:30, kohta 5).
8. Oikeuskäytännössä on muun muassa katsottu, että ulosottovelallisella voi joissakin tilanteissa olla muutoksenhakuoikeus, vaikka ulosotto koskee sivulliselle kuuluvaa omaisuutta. Korkein oikeus on ennakkoratkaisussaan KKO 2004:93 (kohta 14) katsonut, että velallisen tuli valituksessaan saattaa todennäköiseksi, että ulosmittauksesta aiheutui hänelle itselleen sellaisia haitallisia seuraamuksia, joita hän ei muilla toimilla pystynyt torjumaan tai vähentämään. Muutoksenhakusäännöksen väljän sanamuodon tarkoituksena voitiin katsoa olevan sen, että näin sellaisella henkilöllä, jonka oikeuksiin ulosottoasiassa ennalta arvaamattomalla tavalla välittömästi puututaan, on mahdollista saada oikeussuojaa. Kynnystä ulosottovelallisenkaan valitusoikeudelle ei siten ollut syytä asettaa kovin korkealle.
9. Korkein oikeus katsoo, että näitä oikeuskäytännössä omaksuttuja arviointiperusteita voidaan soveltaa myös silloin, kun kysymys on konkurssivelallisen oikeudesta valittaa ulosottomiehen päätöksestä, joka koskee konkurssipesään kuuluvan omaisuuden myyntiä. Valitus on siten tutkittava, jos velallinen saattaa todennäköiseksi, että ulosottomiehen päätöksestä aiheutuu hänelle itselleen välittömiä ja haitallisia seurauksia, joita hän ei pysty torjumaan muilla toimilla. Korkein oikeus toteaa, että ulosottomiehen päätös hyväksyä väitetysti alihintainen tarjous voi suoraan vaikuttaa siihen, minkälaiseksi henkilökohtaiseen konkurssiin asetetun velallisen taloudellinen asema muodostuu konkurssin päättymisen jälkeen. Konkurssilain 1 luvun 6 §:n mukaan velallinen ei nimittäin vapaudu vastaamasta niistä konkurssisaatavista, joille ei konkurssissa kerry täyttä suoritusta.
Korkeimman oikeuden arviointi tässä tapauksessa
10. A:n ulosottovalitus on perustunut väitteeseen, että hänen kiinteistönsä oli myyty ulosottomenettelyssä huomattavaan alihintaan, mistä aiheutuu hänelle merkittävää taloudellista vahinkoa. Koska ulosottomiehen hyväksymä tarjous ei kattanut kaikkia hänen velkojaan, A:n maksettavaksi jää konkurssimenettelyn päättymisen jälkeen vielä huomattava määrä velkaa.
11. Korkein oikeus katsoo A:n saattaneen esittämillään perusteilla todennäköiseksi, että ulosottomiehen 19.8.2014 tekemästä päätöksestä voi aiheutua hänelle itselleen välittömiä haitallisia seurauksia, koska hän jää konkurssissa suorittamatta jäävistä saatavista henkilökohtaiseen velkavastuuseen. A:lla on siksi oikeus valittaa ulosottomiehen myyntipäätöksestä, vaikka hän on konkurssin alkamisen myötä menettänyt oikeuden määrätä kiinteistöstä.
12. Hovioikeus on ulosottokaaren 5 luvun 2 §:n 2 momenttiin viitaten katsonut, että A:lla ei ollut oikeudellista tarvetta valittaa ulosottomiehen myyntipäätöksestä. Mainitun säännöksen mukaan kiinteistön myynti, jossa on käytetty ulosottokaaren mukaan sallittua myyntitapaa, voidaan kumota myyntitavan valinnan perusteella vain, jos saatetaan todennäköiseksi, että muulla myyntitavalla olisi saatu huomattavasti korkeampi kauppahinta. Korkein oikeus toteaa, että mainittu säännös koskee muutoksenhaun menestymisen edellytyksiä eikä se sinänsä rajoita valitusoikeutta silloinkaan, kun valitus koskee myyntitavan valintaa. Korkein oikeus katsoo, ettei A:n ulosottovalitusta voida tällä perusteella jättää tutkimatta.
13. A:n ulosottovalitus olisi siten pitänyt tutkia. Oikeusastejärjestyksen vuoksi asian käsittely on syytä palauttaa käräjäoikeuteen.
Jaa:
