KAHDESKYMMENESVIIDES KESÄKUUTA 2012
Tällä ajalla hohkataan mediassa ja verkkokeksusteluissa Venäjän suhteista Suomeen ja Suomen valtiojohdon asenteista Venäjän Federaation johdon arveltuihin asenteisiin.
Etupäässä keskustelua käyvät historiaa tahallisesti ymmärtämättömät tahot ja henkilöt.
Ensiksikin kun spekuloidaan kenraali Makarovin ilmoitusta Venäjälle sopimattomasta Suomen Nato-optiosta, eli Naton “porstuan matosta”; mikä tarkoittanee sitä, kun Suomessa tyhjennetäään varuskuntia omista sotilaista ja varusteista, niin Natojoukkojako varten?
Toinen ihmettelyn aihe on kun Venäjä ei suostu luovutelulla alueella maakauppohin suomalaisten tai ylipäätään ulkomaisten yksityisten tai yritysten omistukseen.
Ajatusleikkinä olisiko venäläisillä epäily siitä, että suomalaiset bulvaanit ostaisivat maata raja-alueelta muuhun tarkoitukseen kuin viljely-, liiketoiminta- , tai virkistyskäyttöön?
Virossa Naton tukikohta on Tallinnan kaupungin alueella. Haluaako Venäjä johonkin rajaseudun talvi- ja jatkosodan taistelujen pitäjiin vieraita sotajoukkoja?
Minun mielestäni suomalaisten Nato-kiihkoilijoiden russofobia ei ole tervejärkistä. Presidentti Tarja Haloselle järjestettiin valtiovieilu-ohjelmana kansantassia ja tasavallan presidentti Sauli Niinistölle jääkiekkoilua; näinhän lapsenmielisyyttä ystävähenkisesti hoivataan.
Kuvissa: Talvisodan aikainen kiväärikomppanian korsun rauniot ja toisessa kuvassa korsun lähimaastossa mahdollisen joukkohaudan muistomerkkinä horoskooppipylväät Viipuri-Pietari -maantien varrella.
Nämä kuvat merkitsevät sitä, että näille tantereille Venäjä tuskin suurvaltapolitiikan rakenteita haluaa ja eikös ole arvokasta, että naapurusten kesken voidaan valtiojohdon tasolla puhua suoraa puhetta, silmästä silmään, sekä loiskiehuntaakin kestetään – puolin ja toisin.
.
