Kirjoitin facebook-sivulleni:
* Tänään ei oikein mieli mettä keitä. Marjatan ihosiirteiden ottokohtien haavat eivät osoita umpeutumien merkkejä … kipu kiusaa etenkin yöllä; oman henkisen paketin voimatkin tuntuvat hupenevilta.
Tuskailustani kehkeytyi keskusteluketju. Poimin sieltä pari viestiä…
Eeva kirjoittaa… ”on olemassa kipuja poistavaa musiikkia muuten.. Ehkä Mozart.. Se ainakin rauhoitti jopa tarkkailuluokallisen tutkimuksissa. Mukelot alkoivat hinkua kouluun.. taustalla soi siis hiljaa Mozartin musiikki.
Eräs tuttuni Uudesta Seelannista, jolla oli luusyöpä ja joka siihen myös valitettavasti menehtyi, sai yllätyksekseen täydellisen kipujen poiston tästä videosta.. hän käytti sitä kipulääkkeenään jatkuvasti”.
Vastasin Eevalle:
* Kiitos Eeva. Susan Boylen esitys tuotti sitä kipua sielussa, joka on kuin itku, se hetkeksi helpottaa… Toisaalta Susan osoittaa ettei koskaan etukäteen tiedä kuka oikeasti osaa… Kuitenkin olen asenteiltain peräti raadollinen, en hevillä usko ”hengen voimiin” Kukin tulkoon uskossaan autuaaksi. En aliarvioi niitä kertomuksia joissa ”ihmeparantumista” on todisteltu, Aina niille on kuitenkin jokin luonnollinen selitys olemassa.
Riittaliisalle, joka kyseli apujoukosta… vastasin. siitä ei ole kysymys. En minä väsy Marjatan hoivaamisesta; hän on sinnikäs toipilas. Tilanne kokonaisuudessaan on kovaa … havaita mihin suuntaan yhteiskuntamme palvelurakeinteita politiikan eliitti ohjaa; pääpaino on eurooppapolitiikan rahastoissa inhimillisen elämänlaasun kustannuksella. Ahdistusta niostattaa hallituksen johtavien ministereiden poliittisen mantran monotoninen julistaminen; kun samaan aikaan tekevien käsiparien määrää vähennetään palvelurakenteista ja avuttomien suojaverkot on revitty alas…
Tässä linkissä … http://www.promerit.net/2013/07/%e2%80%8e-musiikki-kantaa-muistoja/ … omaan sielunmaisemaani. No. purppuroitunuttahan se on.
