En oikein ymmärrä miksi ”sukupuolineutraali” avioliitto on joku tasa-arvo-kysymys?
Ensiksikin, avioerojen määrä on nousevassa suunnassa. Siis, miksi ”sitoutua”, jos todennäköisyys suhteen päättymiselle on varsin todennäköinen?
Jos ketkä haluavat sitoutua sen voi tehdä maistraatissa. Huomioitavaksi se, ainakin avioliiton purkaminen edellyttää oikeuden päätöksen; rekisteriliiton purkamisesta en tiedä…
Avoliitto ei ole nykyajassa susiparituomio eikä ”syntiä”…Avosuhteen päättäminen on helppo. Mahdollisten lasten oikeuksien turvaaminen voidaan sopima maistraatin vahvistamalla sopimuksella tai testamentilla…
Keskustelu ”sukupuolineutraalista arvomaailmasta on AJAN ILMIÖ, joka loiskuu aikansa ja haihtuu kunhan uusi moraalivääntö valtaa planeetan.
Tyhmyys tiivistyy joukoissa.
Heteroista seksuaalisesti poikkeavien ”tunnuskuva” on sateenkaari, joka saattaa usein muuttua ”sateenkariksi”. Tarkoittaako erottuminen tasa-arvoisuutta?
MIKSI myötäeläminen on niin ylipääsemättömän vaikeaa?