HARRI T.
VAKUUTUSYHTIÖN JA TAPATURMA – ASIOIDEN MUUTOKSENHAKULAUTAKUNNAN EDES OTTAMUKSIA TAPATURMAN JÄLKEISIIN SEURAAMUKSIIN. VASTUU SIIRTYY TOISEN EU:N JÄSENVALTION VERONMAKSAJIEN JA ASIANOMAISEN MAKSETTAVAKSI JA LOPUKSI SUOMALAISILLE VERONMAKSAJILLE.
Suomessa tapahtuneen tapaturman seurauksena joudun käyttämään erilaisia lääkkeitä loppuelämäni ajan. (tapaturma v.1997)
Maaliskuussa 2014 muutimme vaimoni kanssa Espanjasta Viroon. Alkuvuodesta 2015 otin yhteyttä vakuutusyhtiöön. Tiedustelin menettelytapaa, liittyen lääke -ja kontrollikustannuksiin asuinvaltiossa, joista osan jouduin maksamaan. Vakuutuskäsittelijän tiedon mukaan ( E-mail) kustannukset maksaa Viro, kansallisen lainsäädäntönsä mukaan, ei vakuutusyhtiö.
Vakuutuskäsittelijän tiedosta huolimatta lähetin vakuutusyhtiölle velkomuksen aiheutuneista kustannuksista. Vakuutusyhtiö viittasi EU:n Uudet sosiaaliturvalainsäännökset ja tapaturmavakuutus. 883 / 2004 säännöksiin, olla korvaamatta lääke ja kontrolli velkomusta, tosin korvasi myöhemmin kontrollikäynnin joulukuussa 2015.
Pidin ja edelleen pidän menettelytapaa erittäin epäoikeudenmukaisena JOKAISTA VASTAAVASSA TILANTEESSA OLEVAA KOHTAAN.
Tein valituksen yllä olevan johdosta Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakuntaan joka hylkäsi xx. xx. 2016 päätöksellään lääkevelkomukseni vakuutusyhtiön eduksi, eli vakuutusyhtiö ei ole korvausvelvollinen.
Nyt vakuutusyhtiö saa täysin vastikkeettoman rahallisen hyödyn kaikista lääkekustannuksista, ilman mitään vastikkeellisuutta. Kustannukset maksaa toisen EU:n jäsenvaltion veronmaksajat, tapauksessani Viro, minä ja lopuksi suomalaiset veronmaksajat.
Lainaus: ” Vuonna 2014 Suomelle maksettiin yhteensä vajaat 5 miljoonaa euroa. Suurimmat maksut Suomi sai Virolta, Saksalta ja Italialta.” http://www.aamulehti.fi/juttuarkisto/?cid=1194993438984
Tämä tarkoittaa suoraa tulosiirtoa vakuutusyhtiölle veronmaksajien kustannuksella. Firmat / yrittäjät maksavat lakisääteistä vakuutusmaksua työntekijöistä vakuutusyhtiöille tapaturmien varalta. Jos muuttaisin takaisin Suomeen, vakuutusyhtiö maksaisi tapaturmalain edellyttämät kustannukset, ei suomalaiset veronmaksajat, näin ymmärrän.
* * *
Vakuutusyhtiö ja Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta vetoaa: EU:n Uudet sosiaaliturvalainsäännökset ja tapaturmavakuutus. 883 / 2004 säännöksiin.
Yksi monista oleellisista vetoomuksista on tekstin sana ”luontoisetuisuus”.
EU-tuomioistuimella EI OLE KANTAA Suomen tilanteesta TAPATURMAVAKUUTUKSISTA, MITKÄ OVAT ”LUONTOISETUUKSIA” MITKÄ OVAT RAHAETUUKSIA? Tapauksessani Vakuutusyhtiö ja Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta ”nojaa” kannoissaan asiaan jota ei ole käsitelty EU-tuomioistuimessa. Tähän asiaan täytyy hakea ratkaisu EU:n tuomioistuimelta sekä tarvittaessa EU:n ihmisoikeustuomioistuimelta. Oliko kyseessä tarkoituksen hakuisuus, inhimillinen virhe vai ymmärtämättömyys Suomen neuvotellessa 883 / 2004 säännöksiä?
Alla suora lainaus:
”Sellaisia EU-tuomioistuimen päätöksiä ei ole, joissa olisi otettu kantaa, mitkä Suomen tapaturmavakuutuksesta maksettavista etuuksista kuuluvat luontoisetuuksiin ja mitkä rahaetuuksiin, mutta käytännössä jaottelu on tehty edellä todetun linjan mukaisesti. Seuraavassa esitetty jaottelu on siis luontoisetuuksien osalta merkityksellinen Tapaturmavakuutuslaitosten liiton näkökulmasta, koska TVL maksaa asuin- ja oleskelupaikan laitoksena tapaturmavakuutuslain mukaisia luontoisetuuksia toisessa jäsenvaltiossa vakuutetulle henkilölle.”
Luontoisetuuksia ovat:
– sairaanhoito- ja tutkimuskulut ja niihin liittyvät matkakulut
– lääkkeet ja sidostarpeet
– laitoshoito
– apuvälineet, hoitotarvikkeet, proteesit
– lääkinnällinen kuntoutus ja siihen liittyvät matkakulut
Ironisesti todettuna tapaturman kokenut ihminen ”nauttii” toisessa EU:n jäsenvaltiossa ”luontoisetuudesta, etuisuuksista” ja maksaa loput mikä ei kuulu ko. valtion kansallisen lainsäädännön piiriin. Jos hän palaa takaisin Suomeen,”luontoisetuus, luontoisetuisuudet” poistuu, vakuutusyhtiö alkaa maksaa tapaturmalakiin perustuvia kustannuksia. Tapaturmassa vammautunut ihminen palaa ns, arkeen.
Kun ihminen loukkaantuu tapaturmaisesti, kyseessä ei voi olla ”luontoisetuisuus.” Kyseessä on tapaturman seurauksen hoitamista lääkkeillä ja muilla apuvälineillä, pyrkimyksenä helpottaa tapaturman aiheuttamaa rajoittunutta elämää.
Sana ”luontoisetuisuus / luontoisetuisuudet” vapauttaa vakuutusyhtiön vastuusta ja rahallisista kustannuksista. Samalla kustannukset siirtyvät veronmaksajien maksettavaksi. ( yllä oleva linkki) Luetaanko luontoisetuudeksi tapaturman aiheuttama vamma joka rajoittaa elämää, toisin kuin terveellä ihmisellä?
Luopuisin mielihyvin lääkkeistä ja jokapäiväistä elämää rajoittavan tapaturman seurauksista jos olisi mahdollista luopua ”luontoisetuisuuksista,” jos luopuminen palauttaa ennen tapaturmaa olleen terveyteni.
Mielestäni verottajan määritelmä on oikea luontoiseduista.
Verottajan määritelmä luontoisedusta:
Työnantajalta työ- tai virkasuhteen perusteella saatu etu, joka on muuta kuin rahaa
Luontoisetuja ovat esimerkiksi auto-, asunto-, puhelin- ja ravintoetu.
* * *
Täyskustannusvastuu.
Täyskustannusvastuu sanan merkitys, kuten sana mielletään ja ymmärretään, muuttaa merkitystään toisessa EU:n jäsenvaltiossa. ( näin mm. Virossa)
Suomessa tapahtuneessa tapaturmassa, toisessa EU:n jäsenvaltiossa asuva tai sinne muuttava joutuu maksumieheksi. Kuinka paljon, riippuu jäsenvaltion kansallisesta lainsäädännöstä jos on uskominen tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen. Näin olen tulkinnut hylkäämispäätöksen. Esimerkki: Suomessa tapaturman seurauksena henkilö A:n vakuutusyhtiölle aiheutuvat vakiintuneet kustannukset voi olla esim, 500 € / kk. A haluaa muuttaa toiseen EU:n jäsenvaltioon. Kansallisen lainsäädännön korvaus osuus voi olla 2% 500 €: sta. A:n nettotulo on 1200 € / kk tai henkilö B joka on samassa tilanteessa, hänen nettotulo vielä vähemmän.
1200 €:n netosta A joutuisi itse maksamaan 490 € lääkekustannuksia joka kuukausi. 2 % osuuden maksaa ko. valtion veronmaksajat, ja lopuksi suomalaiset veronmaksajat. Vakuutusyhtiö ”kuittaisi” joka kuukausi katteettomasti 500 €.
Edellisen johdosta analysoin erästä EU:n peruspilaria, vapaata liikkuvuutta.
Esimerkin henkilö A:lla voi olla akuutti tarve muuttaa terveydellisistä syistä toiseen EU:n jäsenvaltioon, ilman yhteyttä tapaturmaan. ( astma, psoriasis, liikuntarajoite, jne.) A:n tai B:n muutto on tuskin mahdollista JOHTUEN JUURI kansallisesta lainsäädännöstä koska A:n ”netoksi” jää käteen lääkekustannusten jälkeen 710€ / KK. Henkilö B:n vielä vähemmän. Vastaavasti henkilö C jolla ei ole rasitteena tapaturma, vaan muut terveydelliset syyt tai ei ole mitään terveydellisiä ongelmia, hänelle ei tule rahallisia vaikeuksia muuttaa 1200 €: n nettotuloilla joka tulee joka kuukausi. Kuinka tällainen, yksi EU:n tärkeimpiin peruspilareihin kuuluvan epäkohdan Suomen kansalaisia edustaneet neuvottelijat selittävät? Kuinka yhtälö voi toimia esimerkin mukaisesti?
Syvällisemmin edellisiä asioita analysoidessa päädyn seuraavan ongelmaan, ihmisten tasa-arvo kysymykseen. Ovatko KAIKKI tässä esille tulleessa kokonaisuudessa lain edessä tasa-arvoisia? Millaisia ajatuksia herää kansainvälisissä ihmisoikeus kysymyksissä Suomen kansallinen lainsäädäntö ihmisten tasa-arvoisuudesta?
Ymmärrän että kyseessä pitäisi olla sovittujen sopimusten noudattaminen tapaturmavakuutuslain puitteissa jota firmat / yrittäjät ovat maksaneet ja edelleen maksavat. Ymmärrän että täyskustannusvastuu toimii vain Suomessa asuessa.
Olen ottanut yhteyttä Mm, kolmeen iltapäivälehteen, 2 istuvaan kansanedustajaan, 1 istuvaan ministeriin, yhteen X – europarlamentaarikkoon. Istuva ministeri kuittasi E-mailin vastaanotetuksi, (kesäkuu 2015) entinen X – europarlamentaarikko vastasi E-mailiin, sekä yksi iltapäivälehden toimittaja. Ihmettelen kiinnostuksen puutetta. Onko yhteiskunnan asioihin vaikuttavien ihmisten ja median välillä sidonnaisuuksia vakuutusyhtiöihin? Eikö tällainen asia ole yhteiskunnallisesti merkittävä? Onko realismi ja terveet moraaliset käsitykset kärsineet taantuman, vai onko henkilökohtainen itsekkyys hallitseva olotila?
Toivon tämän kirjoituksen herättävän julkisen keskustelun aiheesta.
* * *
Yllä kaiken olevan olen kirjoittanut tuntemukseni ja ymmärrykseni perusteella, viitaten alla olevaan sitaattiin.
”Jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta.” -Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen