Sain s-postissa kysymyksen: ”Onkohan todella niin etta kun Venäjällä polvi vaihtuu historia unohtuu?”
Onhan toki Venäjällä wanhan kansan ja nuorison yhteiskuntakuvassa ja maailmakuvassa huikea ero.
Yksistään internet-sukupolvea tuskin kiinnostaa julmuuden aika. Siitä ajasta vaietaan perheissä samalla tavalla kuin Suomessa. Vasta aikuisiällä olen itse perehtynyt mm. isäni sotaretken yksityiskohtiin talvisodassa… Kotona ja lähipiirissä sota-ajoista ei puhuttu.
1990-luvulla yritin haastatella (nauhurin kanssa) kansakouluni johtajaopettajaa, joka toimi välirauhan aikana Vienan karjalassa venäläisten internointileirillä opettajana. Hän suhtautui pyyntööni suorastaan vihamielisesti ja käski viemään nauhurin pois huoneesta. Toisaalta yritin ymmärtää hänen reaktionsa.
Laajan venäjänmaan osalta on syytä tiedostaa, että yhteiskuntarakenteissa on käytännössä vielä toiminnassa vanhat asenteet kansallisen kurin ylläpitämisessä; totalitarismi on edelleen sama. Suurvaltojen hallintoraketeilla on pitkät perinteet. Venäjää edelleen hallitsee tuomiovalta, Venäjä ei ole oikeusvaltio – jos sitä on Suomikaan.
Aate Matiaksen viimeinen taistelu
isäni – s.1916, k.15.2.1940.
OMA sukupolvihistoriani tietoaukko täyttyi isäni talvisodan vaiheiden osilta Jari Jaakkolan tutkimuksista Iitin komppania talvisodassa.
Tutkielmaa voi lainata kirjastoista Kaukolainauksena. Keski-kannaksen talvisodan torejuntataisteluihin osallistui miehiä kautta Suomen.
Tässä teksti sotapäiväkirjasta (kopio sota-arkistosta)
 :
Talvisodan 4./JR 5. sotapäiväkirjasta Karjalan kannakselta
14.2.1940
Vihollisen onnistuttua ankaran painostuksen jälkeen murtautumaan 5. ja 6. komppanian lohkolla asemien sisään sai vänrikki Yrjölä käskyn tehdä vastahyökkäys.
15.2.1940
Komppania puolusti koulu- ja rantatukikohtaa. Kello 7.15 alkoi ankara tykistötuli koulutukikohtaan, jonka vihollinen mursi noin puolenpäivän aikana. Tukikohdan päällikkö vänrikki Yrjölä kaatui ja jäi tukikohtaan vihollisen puolelle. Samoin jäi 18 muuta haavoittuneina ja kaatuneina tukikohtaan.
Kello 14.00 komppania miehitti sulkuasemat yhdessä 6. komppanian kanssa. Noin kello 16 ajoissa saimme avuksi komppania Kirman, ja komppania Metson, jotka miehittivät sulkuasemat Ns.talo, huoltotie, Punnusjärvi. Komppania luovutti asemat Kirmalle ja Metsolle kello 24.00, jonka jälkeen komppaniamme siirtyi majapaikkaan lepäilemään.
Kuvassa oikealla kuusi miestä (mm. isäni Aate Matias Hautamäki), iskuryhmän yhdeksäntoista miestä kaatuivat puna-armeija rynnäkössä. Heidän joukkohautansa on Punnuksen kansakoulun pihakaivossa.
Laajemmin artikkelissa
