Satu Taavitsainen
Vakuutuslääkärijärjestelmän epäkohdat on korjattava pikaisesti!
Nykyisessä vakuutuslääkärijärjestelmässä on huomattavan paljon epäkohtia. Ongelmallisia ovat erityisesti tilanteet, joissa hoitaneiden lääkäreiden lausunnot ja vakuutuslääkäreiden näkemykset eroavat ja vaikuttavat ihmisen saamiin korvauksiin ja hänen toimeentuloonsa sekä kuntoutukseen.
Esimerkiksi aivovammoihin on liittynyt paljon epäoikeudenmukaisuuksia.
Suomessa on viisi aivovammapoliklinikkaa, joissa osataan tehdä aivovammaepäilyjen diagnostiikka, aivovammojen vaikeusasteen arviointi, diagnoosit, kuntoutusarviointi ja kuntoutussuunnitelmat.
On täysin kestämätöntä, että tällä hetkellä tällaisen asiantuntijayksikön arvion potilaan tilanteesta voi sivuuttaa vakuutuslääkäri, jolla ei ole mitään kokemusta aivovammoista, eikä hän tapaa potilasta. Näin ollen vakuutuslääkäri voi todeta oikeasti vaikean aivovamman olevan lievä ja potilas jää ilman kuntoutusta ja toimeentuloa.
Lopputulos on ollut monen ihmisen kohdalla katastrofaalinen.
Se, että vakuutusyhtiö tai Kela kieltäytyy maksamasta, ei tarkoita sitä, että vammautunut ihminen olisi parantunut ja työkykyinen. Hoitavien lääkärien lausunnoille on annettava nykyistä suurempi painoarvo.
Vakuutusyhtiöt ja Kela pitää laittaa korvausvastuuseen, jos heidän vakuutuslääkärinsä todetaan syyllistyneen virheeseen, jonka seurauksena vakuutettu on kärsinyt joko terveydellisesti tai taloudellisesti.
Vakuutuslääkäreiden valvontaa pitää myös parantaa. Se ei ole nykysäännöillä mahdollista, koska vammautuneella ihmisellä ei ole oikeutta omiin tietoihinsa 80 vuoden salassapidon vuoksi.
Vammautunut ei siis saa itselleen vakuutuslääkärin lausuntoa. Tämäkin epäkohta on ehdottomasti korjattava lakiin oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa.
Myös korkein oikeus on ottanut kantaa vakuutuslääkäriasiaan. Se antoi edelliselle maan hallitukselle lakimuutosehdotuksen parantamaan tilannetta, mutta sitä ei laitettu eteenpäin.
Nyt odotan, että Antti Rinteen (sd.) hallitus korjaa tilanteen kaikilta osin.
Kaikessa hallintotoiminnassa on pystyttävä asettumaan ihmisen asemaan. Ilman empatiakykyä kansalaisiaan kohtaan, Suomi on kylmä ja kolkko. Ratkaisujen on muututtava perusoikeusmyönteisiksi.
Lohduttomuudesta on päästävä kohti toivoa paremmasta.
Suomessa on otettu vuonna 1997 jälleen vapaaehtoisena käyttöön juhlallinen lääkärinvala ammattiin ryhtyville. Käytäntö juontaa juurensa antiikin ajan Kreikassa syntyneeseen valaan, joka edustaa varhaisen länsimaisen lääketieteen pysyvää eettistä perintöä. Tämä vala, joka liitetään Hippokrateen (460–377 eKr.) nimeen…kuuluu seuraavasti:
»Minä vannon Apollonin, lääkärin, kautta ja Asklepioksen ja Hygieian ja Panakeian ja kaikkien jumalten ja jumalattarien kautta, kutsumalla heidät todistajiksi, että tulen kykyni ja harkintani mukaan täyttämään tämän valan ja kirjallisen sitoumuksen.
Tulen pitämään vanhempieni arvoisena sitä, joka on opettanut minulle tämän taidon, ja jakamaan hänen kanssaan elatukseni, ja hänen tarvitessaan apua tulen sitä antamaan. Hänen poikiaan olen pitävä veljinäni ja opettava heille, mikäli he niin haluavat, tämän taidon ilman palkkaa ja sopimusta. Opastusta ja luentoja ja kaikkea muuta opetusta olen antava pojilleni ja opettajani pojille sekä niille oppilaille, jotka ovat sitoutuneet kirjallisesti ja valallisesti lääkärilakiin, mutta en kenellekään muulle.
Elintapoja koskevia ohjeita tulen käyttämään sairaiden hyväksi kykyni ja harkintani mukaan: tulen torjumaan kaiken, mikä voi olla vahingoksi ja vääryydeksi. En tule antamaan kenellekään kuolettavaa myrkkyä, vaikka minulta sellaista pyydettäisiin, enkä neuvoa sellaisen valmistamiseen. Enkä tule antamaan naiselle sikiötä tuhoavia aineita.
Puhtaasti ja hurskaasti olen viettävä elämääni ja harjoittava tointani.
En tule leikkaamaan veitsellä, en edes rakkokivistä kärsiviä, vaan luovutan sen tehtävän niille, jotka sellaista tointa harjoittavat.
Niihin taloihin, joissa käyn, menen auttaakseni sairaita, tekemättä tahallisesti mitään vääryyttä ja vahinkoa sekä pidättyen rakkaudesta naisten ja miesten, vapaiden ja orjien kanssa.
Mikäli parannustyössäni tai sen ulkopuolella ihmisten keskuudessa näen tai kuulen sellaista, mitä ei pidä levitettämän, vaikenen ja pidän sitä salaisuutena.
Jos täytän tämän valan enkä riko sitä, sallittakoon minun nauttia sekä elämästä että taidostani kaikkien ihmisten ikuisesti arvostamana. Mutta jollen sitä pidä, vaan teen väärän valan, tapahtukoon päinvastoin.»
(Suomentanut Heikki Solin)
MIKSI ylipäätään, selkeästi moraaliton käytäntö voi olla ”oikeusvaltio” Suomessa?